석가탄신일 eli Buddhan synttärit!

Olin niin varma, että päivitän tätä blogia vähintään kerran viikossa, mutta huomaamatta aika on lentänyt ja päivitystahti on hidastunut.. Nyt kuitenkin otan härkää sarvista ja laitan vähän kuvia tämän päiväisestä Lotus Lantern paraatista.

Ensiviikon perjantaina on Buddhan syntymäpäivä ja Seoulissa tuota vuotuista tapahtumaa juhlitaan yli viikon ajan, mutta painottuen tälle viikonlopulle, Lotus Lantern Festivaliin. Eri maissa juhlitaan Buddhan synttäreitä eri päivinä. Japania lukuunottamatta kaikissa Itä-Aasian maissa Buddhan synttärit määräytyy kiinalaisen kalenterin mukaan, eli joka vuosi Buddhan synttärit on kiinalaisen kalenterin neljännen kuukauden kahdeksas päivä (tänä vuonna se osuu gregoriaanisessa kalenterissa 17.5.). Mutta esimerkiksi Taiwanissa se on vuoden 1999 hallituksen päätöksen mukaisesti sama päivä kuin äitienpäiväkin eli toukokuun toinen sunnuntai ja Nepalissa se on toukokuun täysikuun päivä. Lisäksi Etelä-Koreassa, Macaulla ja Hong Kongissa päivä on kansallinen vapaapäivä.

Buddhalaisuus on Etelä-Korean toiseksi suurin uskonto, kristinuskon jälkeen. Aiemmin jostain puheista ymmärsin, että täällä noin puolet on buddhalaisia ja toinen puolet kristittyjä (protestantteja ja katolisia). Mutta se tarkoittikin puolia niistä, jotka tunnustavat jotain uskontoa. Ainakin jos Wikipediaa on uskoman, melkein puolet korealaisista ei tunnusta mitään uskontoa.

Eniveis, buddhalaisuus on iso juttu täällä ja totta kai se näkyy varsinkin näin juhlapyhien aikaan. Seoulissa järjestetään erilaisia tapahtumia: Jogyesa temppelillä tarjoillaan temppeliruokaa, opetetaan toivomuslyhtyjen tekoa ja perinteisiä pelejä. Tanssi- ja musiikkiryhmät esiintyy ja järjestetään kulkueita (muitakin kuin tämä pääkulkue, mitä tänään olin todistamassa).
Harmittaa, kun en huomenna ehdi käymään tuolla temppelillä, koska suuntaan eri paikkaan, josta ehkä saatte nähdä kuvia myöhemmin..

Mutta tässä kuvia tältä päivältä!

Päivällä ihmiset kokoontui Dongguk Universitylle, joka on buddhalaisten perustama
yliopisto. Lotus Lantern Parade lähti liikkelle sieltä,
mutta paljon paljon ihmisiä liittyijoukkoon puolessa välissä matkaa, Dongdaemunissa.

Siellä niitä ihmisiä on! Tuolla stadionilla oli päivällä kaikenlaista ohjelmaa.

Kauniit naiset valmiina lähtöön.

Minä ja muorit!
Monilla kulkueeseen osallistuneilla, lapsista muoreihin, oli päällä korean kansallispuku hanbok (한복)

Iloiset muorit elikkäs ahjummat :--)

Mullakin on oma lyhty! Tosin mun lyhdyssä ei oo valoa...

Tätä mieltä meikä oli tuosta kulkueesta!

Suurimman osan kuvista ottanut kaverini Johanna, pari myös minä.

Vappu Koreassa

Johannan kanssa päätettiin, että vaikka ollaan täällä kaukana, vappua pitää silti juhlia suomalaiseen tyyliin, ja kahden päivän ajan!

Jo muutama viikko sitten saatiin sähköpostia Suomen Korean suurlähettiläältä, Matti Heimoselta. Se kutsui kaikki suomalaiset Seoulissa opiskelevat sen luokse juhlimaan vappua. Päivä tälle kokoontumiselle oli vapunaatonaatto eli maanantai. Siellä oli paikalla varmaan noin 60 opiskelijaa, suurinosa yliopisto-opiskelijoita, mutta myös muutama lukiolainen. Illan ohjelmassa oli lasien kilistelyä, suomalaishenkistä ruokaa ja suurlähettilään lyhyt puhe.

Tarjolla oli mm. ruisleipää, lohilaatikkoa, uunivihanneksia,
lihapullia ja erilaisia salaatteja.

Oli hauskaa tavata muita suomalaisia, koska me ollaan Johannan kanssa ainoat meidän koulussa niin ei paljon muita nää. Juhlan jälkeen me osa, karkeasti arvioituna puolet, lähdettiin baariin jatkamaan iltaa. Se oli aika hupasaa! Mentiin joidenkin lähellä asuvien vakkarikapakkaan ja siinä vaiheessa, kun joku keksi että pyydetään saada lupa laittaa tietokoneelta soimaan Tampereen teekkarien vappuradio, ne muutamat korealaiset asiakkaat näki parhaaksi poistua paikalta... Sitten se joku tamperelainen soitti sinne radioon ja kertoi, että meillä on täällä Seoulissa suomalaisten vappujuhlat ja haluttais kuulla Ukkometso. Sen jälkeen pian siirryttiinkin kuuntelemaan pelkkää musiikkia, ensin suomalaisten bailumusaa ja lopuksi kpoppia. Oli siinä varmaan työntekijät ihmeissään, että mikä porukka tää oikeen on ja miksi. Kahdentoista jälkeen poistuttiin ja kolmessa tunnissa oltiin saatu aika iso lasku aikaiseksi.. Seuraavana päivänä oli aamulla luento, niin met lähimmä kotiin, mutta osa kuulemma oli päätynyt bailaamaan aamuun asti.

Tiistaina urheasti käytiin luennoilla ja sen jälkeen leivottiin keittiössä munkkeja. Kaikki ohikulkijat oli ihan ihmeissään ja ihastuksissaan, kun näkivät mitä me tehdään. Kaks ja puoli tuntia saatiin siihen tuhlattua, mutta oltiin valmiita just sillon kuin pitikin, eli siihen aikaan kun oltiin muut vaihtarit pyydetty meidän kanssa piknikille. Suomalaista vappua tuli lopulta juhlimaan meidän kanssa pihalle reilu kymmenkunta meidän koulun vaihtaria sekä yks suomalainen eri yliopistosta.

Osa munkeista jo valmiina! Leivottiin yhteensä noin kolmekymmentä,
enemmänkin olis tarvittu, niin paljon niistä tykättiin!

Piknik-eväitä

Suomesta tuomani Jallu ja Salmari teki kauppansa,
jotkut tykkäs enemmän kuin toiset.
Lisäksi juhlajuomana oli tietysti myös skumppaa!

Smile?

Pimeän ja kylmän tultua muut läksi juhlimaan eri paikkaan, mutta minä ja Johanna suunnattiin Sinchoniin. Siellä oli Mike's Cabin -nimisessä mestassa muutaman yliopiston yhteiset vaihtaribileet, joissa tiedettiin olevan muitakin suomalaisia. Siellä oli ihan hauskaa, vaikka ei ollutkaan mikään yberbailufiilis. Jossakin vaiheessa joku aloitti tappelun (siinä vaiheessa oltiin käymässä pihalla), joka yltyi joukkotappeluksi. Koreassa ei paljon tappelemista harrasteta, mutta koska kyseessä oli vaihtaribileet niin... Noh, paikalla kävi poliiseja ja ambulanssi. Minä, Johanna ja Manu lähinnä naurettiin koko tilanteelle, mutta ei siinä enää sitten tehnyt mieli mennä takaisin sisälle.

Koska meille ei pääse dormiin sisään ennen viittä, mentiin poikien mukana Ewhaan viettämään loppuilta jalkapallon merkeissä (Real Madrid - Dortmund). Ewha on muuten aika jännä laitos. Se on naisten yliopisto, mutta sinne otetaan vaihtareina myös poikia. Kuten arvata saattaa, pojilla ei voi olla kuin yksi syy hakea sinne vaihto-oppilaaksi...

Spring Flower Festival

Niitä on kaikkialla! Tai siis pitäisi olla...siis kukkia.

Tänä viikonloppuna alkoi siis virallisesti Spring Flower -aika, mutta koska täällä on ollut tosi kylmä kevät, niin useimmat puut ei vielä kuki. Kuitenkin muutaman meidän koululaisen kanssa toiveikkaina mentiin Yeouidu-puistoon, joka on siis tunnettu siitä, että siellä on TOSI paljon kirsikkapuita. Mutta meidän harmiksi suurin osa niistä ei vielä kukkinut :( Olisi pitänyt siis malttaa ensiviikkoon. Paras kukkimisaika Koreassa ajoittuu siis yleensä seuraavalle puolelletoista viikolle, toisin kuin Japanissa paras aika on tainnut jo mennä.

Matkattiin siis Yeouiduun ja kuten arvata saattaa, se oli täynnä ihmisiä. Tänään oli tosi ihana ilma, verrattain siihen, että tällä viikolla on lähinnä vain satanut vettä ja ollut tosi kylmä. Tänään paistoi aurinko (vähän liiankin kirkkaasti mun suomalaisille silmille) ja tuuli oli lempeä. Ihmiset oli iloisia, lapset nauroi ja leikki, ahjummat oli äkäisiä (niinkuin aina!). Taidetaankin mennä ensiviikolla uudestaan, niin ehkä silloin on jo kauniimpaa :--)

Oli siellä vähän kukkia, niistä sai kuvia jos oikein läheltä kuvas!

Aika värintöntä on yleismaisena vielä, niinkuin näkyy :(

Kukkienmetsästysseurue!

Miksi Koreat kinastelee?

Koko muu maailma on sitä mieltä, että täällä on jo täysi sota ja jos ei ihan vielä, niin aivan kohta varmasti. Etelä-Koreassa ihmiset kuitenkin ottaa Pohjois-Korean uhittelut vähemmän vakavasti, sillä maiden välisen historian aikana tällaista on tapahtunut aiemminkin. Toki ei yhtä vakavia uhkauksia ole annettu, mutta monia on ne kerrat kun PK on uhannut pommittaa Seoulin maantasalle tai aloittaa sodan muilla tavoilla.

Tosi asiahan on, että tuo pohjoinen naapuri on asiansa kanssa aivan yksin. Kaiken maailman asiantuntijat sanovat, ettei Pohjois-Korealla ole edellytyksiä ja tarvittavaa teknologiaa toteuttaa kaikkia niitä uhkauksia, mitä ovat ilmoille päästäneet. Sen lisäksi, että uhkauksien toteuttaminen on osittain mahdotonta, ei siinä olisi _yhtään mittään järkiä_. Sodan aloittaminen olisi Pohjois-Korealle silkka itsemurha, sillä maa tultaisiin pommittamaan maan tasalle ennen kuin ehtivät Suuren Johtajansa nimeä lausua. Tottakai jokaista Pohjois-Korean liikettä kytätään taukoamatta ja tiedustelupalvelut tekevät varmasti kaikkensa, ettei mitään jäisi huomaamatta.

Suomen Seoulin suurlähetystön tiedote suomalaisille


Jos sota kuitenkin kaikesta huolimatta syttyisi, olisi sillä ainakin yksi hyvä puoli - se aika varmasti tarkoittaisi Pohjois-Korean loppua. Mutta se, mitä se taas tarkoittaisi, ei olisi varmasti mitään hyvää Etelä-Korealle! Tai ainakin näin olen omassa pienessä päässäni funtsinut. Pohjoisesta väki alkaisi valua kohti etelää paremman elämän toivossa. Se mahdollisesti tietäisi loppua, tai ainakin lamaannusta, Etelä-Korean kasvavalle taloudelle. Etelä-Korea on muuten ensimmäinen maa maailmassa, joka on siirtynyt kehitysavun saaja maasta kehitysavun antajaksi! Sekin mun mielestä kertoo aika hyvin siitä, kuinka hyvin asiat täällä nykyisin rullaakaan. Mitä kaikille noille ihmisille tapahtuisi PK:n loppumisen myötä? Jäisi EK:n ja Jenkkien tehtäväksi huolehtia niistä miljoonista rutiköyhissä oloissa elävistä ihmisistä, joille suurimmalle osalle tulee shokkina se, millainen muu "oikea" maailma todellisuudessa on.


Kirjoituksen otsikko on peräisin blogin tilastoista, sillä joku onneton oli päätynyt lukemaan mun blogia googletettuaan "miksi koreat kinastelee". Vastauksena siihen voisin kertoa pienen tarinan. 
Olipa kerran kaksi pikkupoikaa, Pohjois-Korea ja Etelä-Korea. Ne ei oo ollu pitkään aikaan kavereita keskenään ja se vähän harmittaa molempia, mutta kummallakaan ei oo pokkaa sanoa sitä suoraan. Alunperin ne lakkas olemasta kavereita, koska niillä oli (ja on edelleen) mielipide-eroja, jotka ei ratkennut vaikka kuinka tapeltiin. Lopulta vaan päätettiin, että ei olla enää kavereita ja molemmat pysyy omilla pihoillaan tästä lähtien. Nyt sitten Pohjois-Korea ei tykkää siitä kun muut (l. Etelä-Korea ja Jenkit) leikkii keskenään hienoilla pyssyillä eikä sitä oteta mukaan leikkiin, koska kukaan ei oikeen tykkää siitä. Sitten se aatteli, että jos mää nyt alan kiusaamaan ja uhkailemaan niitä, niin ehkä ne ottaa meikät kerrankin tosissaan: jos mää en saa osallistua leikkeihin niin ette tekään! Pohjois-Korea ei tykkää kun sillä ei oo rahaa ostaa niin hienoja pyssyjä, niin päätti sitten katkaista vähäisetkin kontaktit niihin, jotka yritti ees vähän olla sen kavereita. Niinhän se mennee, ettei rikkaat ja köyhät penskat voi leikkiä keskenään - ja miten voiskaan, jos niiden pihojen välissä on jumalattoman iso aita?

Kouluun mars, vaikka henki menis!

Kävin sunnuntaina syömässä buddyni (eli tutorini) Gaheen kanssa. Juteltiin sitten ruuan jälkeen liian kuuman kahvin ääressä Suomen ja Etelä-Korean koululaitoksista.

Gahee kertoi mulle omista lukioajoistaan: sieltä oltiin päivittäin noin aamu kello kahdeksesta ilta kymmeneen. Niin-et-tä-mi-tä-? Joo, opiskelu on tärkeää jos haluaa menestyä ja päästä hyvään yliopistoon, mutta rajansa kaikella. Vapaa-ajan harrastuksiin ei tietenkään lukiolaisilla oo aikaa. Gahee olikin kiinnostunut siitä, onko Suomessa minkälaisia kerhoja kouluissa ja mitä sillä kaikella vapaa-ajalla tehdään, joka jää kuuden tunnin koulupäivän jälkeen käytettäväksi. Koreassahan siis yliopistoissa on kerhoja (eli siis clubeja), jotka tarjoaa jäsenilleen kaikenlaista koulunjälkeistä toimintaa. Itse kuulun täällä Movementary clubiin, joka siis keskittyy elokuviin ja dokumentteihin (niiden tekemiseen ja katseluun). Käsittääkseni lukioissa ei näitä kerhoja ole, koska opiskella täytyy eikä käyttää aikaa turhuuksiin!

Ja mitenkä sinne yliopistoon sitten pääsee?
Siihen on kolme eri väylää.

Ensimmäinen ja tavallisin on suorittaa yleinen pääsykoe. Täällä siis samalla kokeella haetaan joka yliopistoon. Tarkoitus on saada mahdollisimman hyvät pisteet (tai ainakin niin hyvät kuin se yliopisto yleensä vaatii, josta haaveilet). Tuloksien tullessa sitten sillä paperilla haetaan opiskelupaikkaa. Ennakkoon ei siis ilmaista, että mihin haluaa hakea, vaan vasta tulosten saamisen jälkeen.

Toinen väylä on hakea yliopistoon lukion päättökokeen arvosanoilla. Jos oot siis saanut tarpeeksi hyvät arvosanat, se voi riittää. Gahee oli aikoinaan hakenut tähän meidän kouluun suoraan lukiotodistuksella, mutta kertoi että esimerkiksi sen veljen arvosanat ei riittäneet yliopistopaikkaan, joten veljen pitää mennä syksyllä pääsykokeisiin saadakseen paremmat paperit. Huippuyliopistoihin ei varmastikaan lukiotodistus riitä, mutta tää meijän koulu ei ookkaan mikään huippu, vaikka aika suosittu onkin. En oo varma miten tää systeemi toimii, mutta kyllähän Suomessakin voit päästä suoraan yliopistoon, jos oot kirjoittanut tarpeeksi monta ällää.

Ja nyt mulle tuli ajatuskatkos.. Varmasti Gahee kertoi, että on kolmaskin vaihtoehto, mutta nyt ei soita kelloja, että mikä se oli :-D Päivitän myöhemmin kun muistan mistä oli kyse...


Etelä-Koreahan on tunnettu siitä, että nuoret ottaa kokeet liian tosissaan. Joten yliopiston pääsykokeiden aikaan lentoja siirretään ja kaupat avaa ovensa myöhemmin - ettei vaan tulis liikaa melua. Opiskelijat saa mennä kokeisiin taksilla ilmaiseksi ja äidit itkee ja rukoilee. Sitten kun pisteet ei koulupaikkaan riittäkään, saatetaan hyvinkin paeta sitä häpeää ja vitutusta oman käden kautta. Tämä on hullu maa! Lisätietoja kokeesta (CSAT) täältä. Ekana yliopistovuonna onkin sitten lupa ottaa vähän rennommin kuin lukiossa. Monet juhlii ja rellestää koko elämänsä edestä ekana vuonna ja mun mielestä se ei oo yhtään väärin. Jos saa ekaa kertaa kokea vapauden niin siitä pitää silloin ottaa koko ilo irti :-)


Suomessa, tuossa ihanassa hyvinvointivaltiossamme, saahaan olla kiitollisia siitä ettei koulu maksa mitään. Kysyin mitä se maksaa täällä ja aika karua kuultavaa se on. Aloitetaan tästä meidän koulusta: täällä opiskelu on halvinta koko maassa! Tällä hetkellä lukuvuosimaksu on noin 2 000 000 wonia, eli euroiksi pyöristettynä 1400 euroa per lukukausi, eli vuodessa 2800 euroa. Mutta tittidii: jo ehkä ensvuonna tuo summa puolittuu, sillä Seoulin kaupungin uusi kaupunginjohtaja on luvannut UOS:lle lisää rahaa. Kuten tarkimmat saattaa muistaakin aiemmasta postauksestani, meidän koulu on pääosin Seoulin kaupungin rahoittama julkinen koululaitos, joka jo tällä hetkellä saa eniten tukea per oppilas kuin mikään muu yliopisto. Tänne on nykyselläänkin vaikea päästä, niin maksujen pienentämisen jälkeen varmasti vielä vaikeampaa. On ainakin varaa valkata parhaat päältä!

Yleensä tavallisen yliopiston lukukausimaksu on suunnilleen 4 000 000 wonia, eli siis puolet enemmän kuin tässä koulussa tällä hetkellä. Lääkiksien ja muiden tärkeimpien koulujen lukukausimaksut on luokkaa 5 000 000 wonia, eli semmoset kivat reilut 7000 euroa vuodessa. Nyt joku voi aatella, että eihän se lopulta niin palio oo, ei ainakaan verrattuna Jenkki-yliopistojen maksuihin. Mutta ootappa jos perheellä on vaikka kaks tai kolme muksua yhtä aikaa yliopistossa, niin mitenkäs sitten suu pannaan? Tai tärkeämpi kysymys: mitä sinne pannaan? Ja sitte jos koulu on toisessa kaupungissa niin pitää hommata oma asunto etkä nää saa valtiolta ihanaa asumistukea, jne..  Ja rahamääräkään ei toki oo verrannollinen, koska palkkataso on alhaisempi täällä kuin Suomessa. Kallista on elämä. Gahee onkin tosi onnellinen, että pääsi tähän kouluun, koska ensvuonna niiden vanhemmat joutuu maksamaan kahden lapsen lukukausimaksut. Vanhemmat täällä haluaa lapsensa parhaaseen mahdolliseen kouluun, oli hinta mikä tahansa. Vaikka tää ei ookkaan mikään paras koulu, niin kyllä varmasti niin lapsia kuin vanhempiakin huojentaa, ettei tää koulu kyni aivan kaikkea - ainakin tämä esimerkkitapaukseni on onnellinen siitä, että voi päästää omat vanhempansa vähemmällä! 

Summa summarum: se, että joutuu välillä kysymään äitiltä muutaman kympin ruokarahaa, ei yhtäkkiä tunnukaan niin kamalalta asialta!

Korealaista koulunkäyntiä.. vai ei? 

P.S. Nuo summat on siis Gaheen kertomia ja aloin googlaamaan asiaa ja ainakin englanninkielisillä sivuilla kerrotaan vieläkin korkeammista lukukausimaksuista, ainakin lääkisten ja tärkeimpien opinahjojen (eli siis parhaimpien) suhteen.

Korealainen ystävällisyys

Korealaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus on samaan aikaan todella mukavaa, mutta myös todella ahistavaa. Karskina suomalaisena on tosi vaikeaa smalltalkata ja hymyillä aina kun tapaa uuden kasvon. Ja vanhojen hyvänpäiväntuttujen kanssa on aina tavatessa sama vaivaantunut tunnelma. Minä en osaa (ja usein en edes halua) aloittaa keskustelua vieraiden ihmisten kanssa tai sellaisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Niinpä en usein haluais edes kommunikoida jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta korealainen yltiöpäinen ystävällisyys vieraita kohtaan pakottaa siihen.

Täällä koululla nämä tavanomaiset lajinsa edustajat on just tuollaisia ja siksi niiden kanssa on aika vaikea jutella, koska ne on vähän nihkeitä ja liian ystävällisiä. Tai siis, tykkään siitä että täällä ihmiset on tosi ystävällisiä ja auttavaisia, mutta semmosten kanssa on tosi vaikeaa jutella mistään normaalista ja olla oma ittensä, koska ei koskaan tiiä jutteleeko ne sulle vaan miellyttämisen halusta vai siksi, että ne oikeesti haluaa jutella sun kanssa ja tutustua suhun. Jotenkin se niiden muuri pitäis saada kaadettua, mutta en mää jaksa smalltalkata niin kauan, että keskustelukumppanin todellinen luonne tulis esiin. En mää haluais väkisin jutella kaikkien kanssa, niinkuin nämä täällä yrittää tehä (tai ne yrittää, jotka ei oo liian ujoja puhuakseen englantia, mutta se onkin jo aihe toiselle kirjoitukselle). Mutta ei täällä kehtaa olla liian suomalainenkaan, sillä se hyvin helposti tulkitaan ylimielisyydeksi ja töykeydeksi. Semmonenhan mää oon, mutta on ihan eri asia olla töykeä täällä kuin Suomessa..

En mää oikeestaan kostu yhtään mitään semmosista "kavereista", joiden kanssa mulla ei oikeesti oo mitään puhuttavaa tai joiden kanssa jutteleminen on kiusaannuttavaa. Mieluummin mää oon oikeesti vaikka yksin kuin sellaisessa seurassa, jossa ei kiinnosta oikeasti olla. Hongin kanssa ollaan tietenkin puhuttu tästä aiheesta ja se sanoo, että mulla täytyy olla se joka aloittaa ns. oikean keskustelun ja pitää sitä yllä niin kauan, että korealaisesta keskustelukumppanista tuntuu hyvältä. Ääh, kauheesti vaivaa!


Kaikeksi onneksi tässä maassa asuu sellaisiakin ihmisiä, joiden seurassa ei tarvi nihkeillä ja joiden seurassa minä, ja se toinen osapuoli, voi olla oma itsensä, ilman mitään typeriä muureja ja esittämistä.


Vai onko jollakin toisenlaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä aiheesta?


P.S. Elkää pitäkö mua ihan täytenä ääliönä vaikken jaksakaan jutella jokaisen smalltalkkaavan korealaisen kanssa!

Tässä vielä viimeaikojen kuulumisia valokuvien merkeissä:

Keskiviikkoillan viettoa Gangnamissa

Iiks! Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen luistimien päällä, jännitys pisti veren kiertämään. Kuvan otti filippiiniläinen vaihtarikaverini Mon!

 

Illan viimeinen drinkki

Hongdae kohteli aivan hyvin perjantai-illan pussikaljoittelijoita

Unelmista totta

Ennen tänne tuloa mulla oli muutama tavoite, mitä haluan tehdä Koreassa ja tässä pari niistä:

tavoite 1: saada paikallisia kavereita.
Tai no, jos on jo yksi tosi hyvä kaveri, niin se riittänee..? Muut paikalliset tuttavuudet on vielä tuttavuuksien tasolla. Tämän hyvän kaverin luona kävin ekaa kertaa kylässä eilen, koska se sai _vihdoin_ viikonloppuna potkittua exänsä pois sen luota asumasta. Vitun vammaset koreaanit, en voi muuta sanoa, mutta en halua alkaa tätä asiaa sen enempää julkisesti ruotimaan. Mutta mukavaa, että nyt kehtaan käyä Hongin kylässä! Muutenkin nähdään melkein joka päivä ja sen mukana päädyn aina kaikkiin jänniin paikkoihin ja seikkailuihin. Tänään mennään jonkun elokuvan kuvauksiin hengailemaan yleisöksi muutaman bändin keikalle.

tavoite 2: nähdä LeeSsang livenä.
Lauantaina se sitten tapahtui ja oon kyllä aika onnellinen, että lähdin! Koko reissu oli aikamoinen seikkailu. Puolen päivän jälkeen lähdin metroasemalle kämpiltä ja eksyin heti matkalla... Tai siis, yleensä käytän eri metristä, mutta nyt päätin kävellä sille toiselle. Virhe! Noh, mutkan kautta pääsin perille ja loppumatka junaillessa meni niinkuin normaaleilla ihmisillä. Menin siis junalla Seoulin naapurikaupunkiin Daejeoniin, joka on noin 1,5miljoonan asukkaan "pikkukaupunki". Tai siis, se tuntui ihan landelta, vaikka asukkaita tosiaan melkein miljoona enemmän kuin Helsingissä ja se on Korean viidenneksi suurin kaupunki. Kukaan ei puhunut englantia ja kadut oli ihan hämäriä.

Ajatuksenani oli aluksi ottaa taksi asemalta keikkapaikalle (Kotra Trade Exhibition Centre), mutta sitten kun mulla olikin aikaa tarpeeksi niin päätin seikkailla ja mennä bussilla. Mulla oli sekä koreaksi että englanniksi ohjeet mitä busseja voi käyttää ja millä pysäkillä pitää jäädä pois. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan helppoa... Otin ensin metron City Hallille ja siellä yritin pähkäillä että kummalle puolelle tietä bussipysäkille pitää tälläytyä. Lopulta kaks tosi mukavaa lukiotyttöä puhui vähän englantia ja osasivat sanoa, että oon oikella pysäkillä ja kannattaa ottaa bussi numero 705. Toinen, se ei-paljon-yhtään englantia puhuva tyttö oli tulossa samaan bussiin ja sitten lopulta halusi kädestä pitäen viedä mut perille saakka. Niin suloista!

Paikan päällä tutustuin toiseen ainoaan ulkkariin koko paikassa, singaporelaiseen Maggieen. Molemmat oltiin tultu Seoulista sinne yksin, niin päätettiin että hengaillaan yhdessä. Ostettiin mulle lippu (joo, mullei ollu vielä ees lippua, koska onnistuttiin Hongin kanssa sössimään mun lipun ostaminen vaikka luultiin, että se onnistui...). Sain hyvän paikan läheltä Maggieta ja voi sitä onnellisuuden ja jännityksen määrää!

Nyt aion kertoa teille todella hämmentävän tapahtuman. Keikalle myytiin siis pelkästään istumapaikkoja, jotka osottautui muovituoleiksi, jotka oli aseteltu nätisti riveihin. Ennen keikkaa ihmiset nätisti siellä omilla paikoillaan istui ja odotteli, kunnes... keikka alkoi, ensimmäinen rivi tarttui tuoliensa reunoista ja siirtyi ihan lavanreunalle. Voitte arvata mitä seuraavaksi tapahtui? Rivi kerrallaan kaikki seurasi ja seurasi noin minuutin kestänyt kaaos. Mulla ja Maggiella nauratti ihan sikana! Onhan se ihan jees, että maksamalla enemmän rahaa, saat hyvän paikan keikalle. Mutta kun ne helekkarin tuolit oli vaan tiellä, kun ei kukaan lopulta niillä istunut! Rahastusta, sanon minä. Lippuja ois voinut myydä paljon enemmän ilman tuoleja ja samaan hintaan kaikki, niinkuin noin niinkuin normaalisti normaalissa maailmassa.

Hyvä idea, mutta ei kuitenkaan...

Itse keikka oli todella siisti. Koreaanit osaa järjestää lavashow'n. LeeSsang soitti kaikkia parhaita biisejään, ei tosin sitä mun kaikista lemppareinta (oli kyllä odotettavissakin). Niin ja kyseessä oli siis yhteiskonsertti korealaisen rokkibändin YB:n kanssa, joten nekin soitti siellä :D Mutta ei ne mua kiinnostanut.. Lopuksi kuitenkin LeeSsang ja YB soitti yhdessä niiden yhteisiä kappaleita ja uusia versioita molempien biiseistä, uudelleen sovitettuina. Se viimeinen tunti oli ehkä paras, koska meininki oli aika kohillaan.

Harmi ettei tästä biisistä löytynyt mitään hyvää videota, mutta audio kertoo kaiken oleellisen myös!

Kokonaisuudessaan koko setti kesti kolme tuntia, jonka jälkeen lähdettiin bussilla juna-asemalle ja tietysti kello oli niin paljon jo, ettei Seoulissa kulkenut enää metrot kun sinne asti päästiin ja jouduin tulemaan taksilla kämpille. Se matka oli hyvin hämmentävä puolituntinen, kun korealainen taksikuski yrittää jutella mun kanssa ja mitä sen puheesta ymmärsin niin jotakin se selitti Korean TV:stä, vaatteista, Dongdaemunista ja naisista.



Loppupäätelmä:
tavoitteita saavutettu, tästä on hyvä jatkaa!

Kasvissyöjänä lihansyöjien maassa

Kaikki sanoo, että koska oon kasvissyöjä, Korea on aivan väärä paikka mulle. Etten tuu saamaan ruokaa mistään, mihin mennään syömään. Elämän täytyy olla niin vaikeaa eikä mun ois kannattanu muuttaa tänne. Oli kyse sitten paikallisista tai muista vaihtareista, vastaanotto mun ruokavalioon on aina sama. Mutta miten oikeesti sekasyöjät voi tietää mistään mitään? Onko ne koskaan yrittäneet saada rafloista kasvisruokaa? Veikkaan että ei.

Suomessa syön harvoin kalaa, mutta mun periaatteita ja ruokailutapoja ei haittaa, jos täällä syödessä ruokaan on livahtanut kalakastiketta. Ongelma vain on se, että se on pahaa! Eli jos kalakastike ei ole ongelma, niin kuin se ei mulle oo niin kauan kuin se ei maistu läpi liian vahvasti, kaikki on hyvin!

Oon nyt ollut täällä kolme viikkoa ja en todellakaan nää nälkää! Oikeestaan joka paikassa mihin oon porukan kanssa tai yksin mennyt syömään, oon aina saanut jotain kasvisruokaa eteeni. Jos ei muuta niin joka paikasta saa ainakin bibimbapia (비빔밥) ja kaikenlisäksi se on hyvää ja halpaa! 

Bibimbap eli mixed rice. Annos sisältää yleensä
riisin lisäksi kasvisraasteita, sieniä, noria, kananmunan ja tulista kastiketta.
Esimerkkiannos 4000wonia eli alle kolme euroa.
Kuvassa lisäksi vieressä pikkulautasilla sidedishejä,
jotka kuuluu hintaan kaikkialla.

Lauantaina olin mun paikallisen parhaan kaverin Hongin kanssa kattomassa butoh-esitystä ja sen jälkeen jäätiin sinne paikkaan juomaan ja syömään niiden esiintyjien ja työntekijöiden kanssa. Tottakai tarjolla oli kaikkea muuta kuin mitä mää kykenen syömään, lähinnä mereneläviä. Mutta sitten kun paikan omistaja kuuli etten syö lihaa enkä kalaa, niin kyllä jostain kaivettiin mulle hyvin äkkiä topokkia, riisiä, salaattia ja naksuja. Ja juomaa mun mukiin kaadettiin kaikenmaailman äyriäistenkin puolesta. Ihania ihmisiä olivat!

Ehkä kaikista kamalin ruokaa koskeva järkytys mulle on täällä ollut korealainen leipä. Se on niin makiaa! En ymmärrä miksi kaikki leipä pitää muuttaa pullaksi laittamalla siihen sokeria. Onneksi samainen kaveri vei mut sunnuntaina saksalaiseen ravintolaan syömään ja sieltä sai pottuja ja oikeaa leipää. Maailma oli taas hetken aikaa vielä parempi paikka :-) Lisäksi vaihtaripojat kerto, että ihan meidän koulun takaportin vieressä on halpa take away -leipäpaikka, jossa saa oikeaa leipää, ilman lisättyä sokeria. Kävin tänään tsekkaamassa sen ja hyvin vähän englantia puhuvien tyttöjen avulla sain tilattua juustokasvislämppärin. Maistui!


Linkkivinkkinä kaikille Seouliin tuleville kasvissyöjille: täältä löytyy kattava lista kasvisruoka- ja kasvisruokaa tarjoilevista paikoista Seoulissa. Oon käynyt testaamassa joitakin näistä paikoista, sillä valinnanvara niissä on suurempi eikä ole pelkoa siitä, että tilatussa ruuassa olisikin lihaa. Lisäksi kasvisruokapaikoissa on usein menut myös englanniksi, sillä asiakaskunta on hyvin kansainvälistä ja useimmat paikat on etniseltä alkuperältään jotain muuta kuin paikallisia. Ja korealaisissa kasvisruokapaikoissa hangulit on vähintäänkin romanisoitu, joka jo helpottaa jos tuntee vähääkään korealaista keittiötä (tavan rafloissa useimmiten menu on vain koreaksi, joka on jo vähän vaikeampi pala purtavaksi jos seurueessa ei ole koreankielen taitajia).

Vaihtoehtoja kasvisruuan suhteen on monia, niinkuin ruokakulttuureita maailmassa: korealaista, intialaista, kiinalaista, lähi-itää ja vähän eurooppalaisia keittiöitäkin. Älkää siis pelätkö, ei täällä nälkään kuole! Ja usseimmiten muunmaalaisissa ravintoloissa on useita kasvisruokavaihtoehtoja, vaikkeivat ne varsinaisesti kasvisruokamestoja oliskaan..

Korealainen ruoka on ihanaa, jos pitää tulisesta ruuasta. Lihan ja kalansyöjille maailma on avoinna, mutta kyllä kasvisruokailijakin täältä löytää paikkansa.


Loppuun vähän asiaankuuluvaa musiikkia:


 


P.S. Jos asuu täällä huudeilla eikä vaikka omista omaa oikeaa keittiötä (niinkuin allekirjoittanut), kotitekoista, (lähi)kasvisruokaa voi tilata oman jääkaappinsa ja mahansa täytteeksi Pumpkinfacelta. En oo vielä testannut, mutta vaikuttaa oikein pätevältä!

Koulu alkoi!

Yritän jotenkin järjestelmällisesti asettaa tuleville postauksille kullekin oman teeman. Se on vaikeaa, koska haluaisin kirjoittaa esim. kaikesta heti!

Voisin aloittaa meijän koulusta ja asuntolasta.
University of Seoul on pääosin Seoulin kaupungin rahoittama yliopisto, jossa opiskelee noin 10 000 opiskelijaa ja vaihto-oppilaita täällä on tällä hetkellä 111 henkeä. UOS on pieni, mutta arvostettu yliopisto. Wikipedia sanoo hämärästi, että UOS on yksi Korean kolmesta parhaasta yliopistosta, jossa ei ole lääketieteellistä opetusta. Tutkailin tuota harhaanjohtavaa väitettä nyt ensimmäistä kertaa tarkemmin ja jonkun globaalin yliopistojen rankkaus-sivuston perusteella University of Seoul on Korean 41. paras yliopisto (41/388). Pelkästään Seoulissa on Wikipedian mukaan 37 eri yliopistoa. Iso kaupunki, iso maa, paljon kouluja.

Rahoitusta opetukseen ja sen laatuun UOS saa per oppilas eniten koko Koreassa, joten ainakin sen perusteella uskoisin tämän olevan aivan hyvä yliopisto. En oo vielä ehtinyt jutella paikallisten opiskelijoiden kanssa siitä, kuinka vaikea tähän kouluun on päästä opiskelemaan, mutta arvelisin että ns. vitun vaikeaa, koska yliopistoon pääseminen täällä on vaikeaa muutenkin. Etelä-Koreahan on kuuluisa siitä, että yliopiston pääsykoetulosten julkistamisen aikaan tapahtuu nuorten keskuudessa paljon itsemurhia. Voitte ehkä arvata miksi?

Oulunseudun ammattikorkea on ainoa suomalainen koulu, jolla on vaihtosopimus UOS:n kanssa, joten turha varmaan kauhean yksityiskohtaisesti koulusta kertoa (oululaiset voi kysellä multa suoraan, jos tänne tuleminen kiinnostaa!).

Welcoming party oli torstaina,
mutta varsinaisesti koulu alkoi vasta maanantaina.

Varsinainen eka koulupäivä oli eilen, joten vielä en osaa sanoa mitään ihmeellistä koulunkäynnistä. Päivitän myöhemmin sitten, että miten kurssit on alkaneet ja mitä vaatimuksia täällä asetetaan. Vaihtareille kuitenkin ollaan rennompia kuin paikallisille, joille asetetaan varmasti aivan toisenlaisia paineita koulumenestyksen saralla. Tilastoissahan Etelä-Korea ja Suomi on kärjessä, kun on laitettu eri maiden koulutusjärjestelmiä järjestykseen. Tuolle paikalle pääsemiseksi varmasti molemmilla mailla on ollut aika erilaiset systeemit..

Kampusaluetta

Kampusaluetta

Loppuun voisin kertoa meidän dormin ihanista säännöistä. Musta tuntuu niinku oisin penska, vaikka ei mulla penskanakaan ollut tämmösiä sääntöjä! Ihmiselle, joka on muuttanut omilleen 15-vuotiaana, ei oikeen mee jakeluun tämmönen holhoaminen.

Vieraita ei saa tuoda asuntolan ulkopuolelta ja asuntolassa asuvat, eri sukupuolta olevat ei saa vierailla toisensa luona (mutta jos on homo, niin sehän ei haittais yhtään!). Juopottelua asuntolassa ei tietenkään sallita eikä useimpia sähkölaitteita (tyyliin lamppu, tietokone ja kännykänlaturi on ainoat, jotka saat omistaa). Ja paras kaikista on tietysti curfew: kotiin ei saa tulla yöllä kello 01-05 välisenä aikana. Se ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että pakko jatkaa bailaamista aamuun asti! Baarit on onneksi täällä auki kuuteen tai seitsemään asti.. Lista epäsallituista asioista on pitkä ja jokaisella laittomuudella on oma pistemääränsä. Sitten kun tulee 10 pistettä täyteen niin lentää pihalle. On myös neljä sääntöä, joiden rikkomisesta lentää pihalle suorilta. Yksi niistä on justiinsakin se, että yöpyy eri sukupuolta olevan huoneessa. Missähän nuo asuntoloissa asuvat pariskunnat pannee?

Ja kaikille k-draman ystäville: ei täällä oikeesti seurustella vuotta ennen kuin edes uskalletaan pitää kädestä kiinni tai pussailla, kyllä nämä nuoret täällä taatusti harrastaa samoja asioita kuin länkkärinuoretkin..



Postin lähettäminen täällä on kuitenkin sallittua. Kirjeet tullee perille (ehkä?!) osotteella:

XXXXXXXX
Room number 305A
University of Seoul International House
90 Jeonnong-dong, Dongdaemun-gu, Seoul 130-743
South Korea
Tel. 010-2186-5082

Kirjoitelkaa!
Ja jos joku haluaa postikortteja/kirjeitä täältä, niin mielelläni kirjoittelen etanapostia sinnepäin  :-)
Viimeinen on siis mun korealainen puhelinnumero, saa soitella myös! (se pitänee ohjeiden mukaan laittaa kirjeessä osoitteen loppuun, hox)

안녕히 계세요
annyeonghi gyeseyo!

Ensivaikutelma

Ajattelin kirjoitella nyt näin sunnuntai-illan ratoksi, sillä ensiviikolla voi olla aika kiireistä, koska koulu alkaa. Keskiviikkona meen kirjautumaan dormiin, torstaina on info/tutustumispäivä ja maanantaina sitten vasta alkaa luennot. Ensimmäinen maaliskuuta, eli ensi perjantaina, on kansallinen vapaapäivä. Ensimmäinen maaliskuuta vuonna 1919 Korea julistautui itsenäiseksi maaksi Japanin hallinnosta. Myös huomenna on tärkeä päivä, sillä uusi presidentti Park Geun-hye astuu virkaansa.

Se siitä uutiskatsauksesta!

Eli oon tykännyt ihan kamalasti olla täällä. Tää on niin iso mesta, että mihin ikinä meneekään, aina on jotain siistiä nähtävää. Voi vaan kävellä kaduilla ja hups, siinä se päivä sitten menikin huomaamatta. Monta vuotta oon jo unelmoinut, että vielä kerran lähen Koreaan ja täällä sitä nyt ollaan. Voi ilon päivää, joskus unelmatkin toteutuu!

Leenalla on paikallisia kavereita aika paljon, niin ollaan sitten hengailtu niiden ja niiden kavereiden kanssa. Korealaiset on ollu kyllä uskomattoman mukavia ja vieraanvaraisia: jäyhälle suomalaiselle tulee vähän vaivaantunut olo.

Perjantaina mut tutustutettiin sojuun ja sitten käytiin mm. ysäri k-pop -baarissa bailaamassa. Aivan ihanan hyväntuulisia ihmisiä ja muutenkin hauskaa, vaikka melkeen yhtään biisiä en tunnistanut. Koreaanit osas kaikki tanssimuuvsit niihin ysärihitteihin ja mielissään sitten niitä opetti meille. Niin söpöä! Taidettiin olla ainoat länkkärit koko klubilla, ei taida ihan suosituimmasta päästä olla tuo ulkkareiden keskuudessa..

Yritin ettiä yhtä tiettyä ysäribiisiä linkitettäväksi tähän, mutta sitten jouduin mm. limboon enkä lopulta ees löytänyt sitä.. Mutta tässäkin mitä mainioin, vaikkei mikään tyypillinen lajinsa edustaja.

Roo' Ra - 날개잃은 천사

Mukavien ihmisten lisäksi hienoa tässä maassa on esimerkiksi
- patjanlämmittimet! Meijän hostellissa on semmoset. Aluksi olin tosi skeptinen, mutta sitten kun suostuin omalta pessimistimyydeltäni kokeilemaan niin voin vaan todeta että rules. Sisällä taloissa (ja rafloissa myös!) on kylmä, niin onko mitään mukavampaa kuin laittaa patja lämpenemään ja käpertyä peiton alle? Lisäksi koreaanit lämmittää metropenkkinsä, joka on pitkää matkaa ajaessa vähän epämielyttävää..
- söpöys! Kaikki on tosi söpöä ja just semmosta mitä oletinkin (ja paljon enemmän). En tosin halua olla se friikki länkkäri, joka tuijottaa liian avoimesti, mutta minkä sille voi, että on niin hienoa kuulla ja nähdä kaikki tämä livenä, kun vuosia tuijotellut maata vain tietokoneen ruudulta? 
- matala hintataso. Julkinen liikenne tuntuu toimivan ja maksaa paikallisessa leikkirahassa tosi vähän. Ruoka on suht. halpaa, vaikka kasvisruokaa onkin vähän hankala löytää. Onneksi syömäseura on näinä päivinä osannut auttaa. Mitenhän tuun pärjäämään yksin? Tulisen ruuan ystävän en voi kuin olla tyytyväinen paikalliseen mausteiden käyttöön :-) CD-myynti voi koreassa hyvin ja levyjen hintataso on paljon matalampi kuin esimerkiksi Suomessa. Lisäksi julkaisut ei useinkaan oo pelkkiä levyjä vaan niissä on kansien välissä paljon muutakin!

Olisin halunnut ostaa kaikki lempilevyt heti, mutta
ehkä shoppailen lisää vasta sitten kun oon asettunut asumaan dormiin..

Sejong the Great - kuningas ja korean merkistön eli hanguleiden isä

Näkymät 63 buildingin ylimmästä kerroksesta!

En selvästikään osaa kuin hypettää, mutta mitä muuta näin muutaman päivän jälkeen voisi olettaakaan?

Perillä!

Kello sekaisin, samoin unirytmi. Suomessa kello on nyt 6:20, täällä 13:20 enkä oo nukkunut yhtään.

Reilu kolme tuntia sitten laskeuduttiin Leenan kanssa Etelä-Korean maaperälle ja nyt dataillaan hostellilla. Ollaan ainakin maanantaihin asti Hongdaessa hostellissa eikä meillä oikeestaan oo suunnitelmia. Mulle oikeestaan aivan sama mitä tehään tämä viikko, sillä oon varmasti aivan mielissään aivan mistä tahansa!

Leena on siis täällä mun kanssa reilun viikon, sitten mulla alkaa koulu ja Leena menee käymään Japanissa. Ainakin kovasti halutaan mennä tsekkaileen jotain indiebändien keikkoja ja sitten nähään Leenan paikallisia kavereita ja käyvvään musikaalissa. Leena oli siis Koreassa vaihdossa keväällä 2010 ja nyt sitten tuli samaa matkaa käymään täällä uudestaan. Luojan kiitos, sillä oisin varmaan ihan eksyksissä täällä yksinäni!


Nyt seuraavana tehtävänä on ettiä ruokaa ja ehkä ois ihan tarpeellista nukkua päikkäritkin (vai yöunet?!). Mun aivokapasiteetti ei anna suoltaa ulos mitään järkevää eli: oon hengissä, perillä ja mielissään, palataan myöhemmin asiaan!

Let's Go Party

Tasan kaksi viikkoa lähtöön!

Mun lento lähtee siis kahen viikon päästä keskiviikkona Helsingistä. En oo koskaan lentänyt Euroopan ulkopuolelle, joten tuun kokemaan ekaa kertaa myös isomman aikaeron vaikutuksen. Seoul sijaitsee aikavyöhykkeellä +9, eli 7 tuntia edellä meidän ajasta.

Ajattelin ekaa kertaa koko aikaeroasiaa jo viime vuoden toukokuussa kun katsoin Euroviisuja. Oon pikkutytöstä asti ollut tosi kova Euroviisu-fani ja totta kai mietityttää miten niiden katsominen Koreasta onnistuu! Varsinkin kun kilpailu alkaa paikallista aikaa aamuviideltä.. Muutenkin ehkä stressaan vääristä asioista, niinku siitä että miten voin seurata suomalaisia telkkarisarjoja siellä, miten ikinä jaksan siivota kämpän kunnolla ennen lähtöä ja vaihtaa kukkiin mullat.

Mulla on jo ylihuomenna läksijäiset. Kivaa kun tulee vieraita, mutta sekin vaan tarkoittaa siivoamista.. Parasta omissa juhlissa on se, että saa tehdä soittolistan. Tilanteeseen sopivasti vieläpä saan hyvällä syyllä ja hyvällä mielellä tehdä soittolistan pelkästä kpopista! Tällä kertaa ei tarvi ees yrittää mielyttää ketään :--) Lisäksi ohjelmaan kuuluu alkuillasta suosikki korealainen leffani Antique Bakery sekä korealaista ruokaa ja kpop-musiikkivideot -teeman mukaisesti tyhmiä asuja. Ootan jo ihan mielissään!


Kun juhlat on ohi, onkin aika viimehetken panikointiin, hanguleiden kertaamiseen ja pakkaamiseen. Vaikeinta tulee olemaan, kun pitää viedä kissa vaihdon ajaksi hoitoon, mutta luotan että Viivi pitää siitä huolen <3

Antique (2008)

Mitä vaihtoon lähteminen vaatii?

Lähtö lähestyy!

Ennen lähtöä on pitänyt hoitaa kaikenmaailman asioita, kulkea byrokratian ratakiskoja pitkin ja stressailla. Koska oon minä, niin tietenkään kaikki vaadittavat asiat eivät ole vielä kondiksessa, mutta tiedostan kyllä mitä kaikkea reiluksi neljäksi kuukaudeksi maapallon toiselle puolelle muuttaminen vaatii.

Koska jotkut voivat miettiä, että miten sinne vaihtoon pääsee, niin voisin kertoa lyhyesti tarinan.
Opiskelen Oulun seudun ammattikorkeakoulussa (OAMK) ja koulun kautta on valittavissa iso liuta kouluja ympäri maailman, jos opiskelijavaihtoon halajaa. Suurinosa kouluista on Euroopassa ja niihin pääsee Erasmus -vaihto-ohjelman kautta. Niiden lisäksi Oamkilla on muutamia kouluja eri puolilla Aasiaa, Jenkeissä ja Kanadassa, joiden kanssa on solmittu kahden korkeakoulun välinen sopimus. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että on sovittu että joka lukuvuosi esimerkiksi kolme meidän koulun ja kolme niiden koulun opiskelijaa voi tulla toiseen kouluun opiskelemaan (niinkuin OAMK ja University of Seoul ovat sopineet). Se, että tällainen sopimus on olemassa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että joka lukuvuosi kolme tyyppiä lähtisi toiseen kouluun vaihtoon. Itse olen ensimmäinen meidän koulusta, joka lähtee UOS:iin eikä sieltä ole koskaan kukaan tullut meille. Joka kevät ja syksy on kuitenkin mahdollista lähteä, mutta vaihtopaikkaa on haettava vuosi ennen vaihdon alkamista. Niin minäkin tein, eli helmikuussa 2012 ilmoitin koululle, että tuonne on päästävä. Aika pian koulu sitten vastaskin, että fine, mee vaan!

Sitten siinä ollaan vähän hölmistyneenä, että jaa, mennään sitten. Vuosi on todella pitkä aika odottaa, vaikka nyt tuntuukin, että miten se aika menikin niin nopeaa! Keväällä 2012 piti täytellä jotain virallisia papereita, joissa varmistettiiin mun vaihto jne. Sitten odoteltiin taas. Riippuu varmasti ihan kouluista, että miten paljon ja millaisia papereita vaaditaan, mutta koulun kansainvälisistä asioista vastaava tyyppi kyllä pitää huolen ja neuvoo, mitä tehdä ja milloin.

Käytännönjärjestelyt on ihan opiskelijan itsensä vastuulla ja siksi ne stressaavatkin eniten.
Koreaan pääsemistä varten täytyy olla hankittuna ja hoidettuna ainakin:
- viisumi (voi hankkia aikaisintaan 3kk ennen lähtemistä, hakemuksen käsittelyaika 3-5pv. Viisumi haetaan Etelä-Korean suurlähetystöstä, joka sijaitsee Helsingissä ja se maksaa 40 euroa. Vaatii kaikenlaisia liitteitä, lue ohjeet tarkasti)
- vakuutukset (nämä itsellä vielä hankkimatta, pitänee kysyä onko koulu mua vakuuttanut..?)
- rokotukset (Etelä-Koreaan suositellaan hankittavaksi hepatiitti A & B -rokotteet. Harkinnanvarainen rokote on myös japanin aivokuume. Rokotteista lisää tietoa. Reseptin rokotteita varten saa omasta terveyskeskuksesta ja samalla voi varata ajan sen pistämiseen)
- terveystodistus (ainakin UOS vaatii vaihtareilta terveystodistuksen, jossa on ainakin merkintä, ettei tulijalla ole tuberkuloosia. Sellaisen saanee terveyskeskuksesta.)
-  apurahahakemus (OAMK ja varmasti useimmat muutkin korkeakoulut avustavat opiskelijoitaan, jotka lähtevät vaihtoon. Erasmus-vaihdoissa on aivan omat tukisysteeminsä, joista en tiedä mitään, mutta tällaisissa kahdenvälisissä vaihdoissa koulu tukee lähtijää kustantamalla esimerkiksi lentoliput. Itsellä tuesta jää vähän ekstraa käteen lentolippujen maksamisen jälkeen, mutta ei niillä kauaa juhlita. Varsinkin kun kaikki yllä mainitsemani asiat maksavat myös..)
- luottokortti (helpottaa maksamista. Korealaisen pankkitilin avaaminen vaihtarina voi olla vaikeaa, ainakin mitä internetsiä on uskominen. Eli paikallisen tilin saamisessa voi kestää, joten hyvä olla joku maksuväline. Luottokortin saa omasta pankista, jos on 90opintopistettä suoritettuna!)
- lisäksi opiskelijan täytyy tehdä ilmoitus Kelalle, että aikoo lähteä ulkomaille vaihtoon.


Ennen lähtemistä, ihan mihin tahansa maahan jossa on todella erilainen kulttuuri kuin Suomessa, kannattaa tietty ottaa selvää miten siellä käyttäydytään jne. Kun tämä blogi on all about South Korea, niin vinkki:
vinkkejä KAIKESTA ko. maahan liittyvästä voi löytää kahden Koreassa asuvan kanadalaisen, Simonin ja Martinan, nettisivustolta Eat Your Kimchi. Esimerkiksi kategoria TL;DR on oikein hyvä lähtökohta!

(Simon ja Martina on muutenkin aivan awesome-tyyppejä, kannattaa tutustua! Mun mielestä parasta tietty on, kun ne arvostelee suosituimpia kpop -videoita maanantaisin, mutta on niillä paljonpaljon videoita ja asiaa myös kpop-maailman ulkopuolelta)

En laita mitään kpoppia tähän nyt, vaan viisi asiaa mitä Koreassa ei kannata tehä:

Viikon päästä taas, moimoi!

Niin mikä maa?

Useimmat ihmiset ei tiiä oikeestaan mitään Etelä-Koreasta, itsekään en niin paljon kuin ehkä pitäisi. Nyt siis seuraa lyhyt katsaus siihen, millainen maa on kyseessä!


E-Korean väkiluku on noin 48 860 000, josta pääkaupungissa Seoulissa asuu noin neljäsosa porukasta eli 10 582 000 ihmistä.  Siellä on yli kaksi miljoonaa enemmän asukkaita kuin Lontoossa, joka taitaa olla suurin kaupunki, jossa oon tähän mennessä käynyt. Ja nyt siis puhuin Seoulin kaupungista, metropolialueella asuu vielä enemmän porukkaa ja Wikipedia sanoo, että se on maailman kolmanneksi suurin kaupunkialue.

Korean tasavalta on vertailtuna kooltaan aika pieni: 99 720 km², kun taas Suomi 338 424 km². Mää ehin siis hyvinkin siellä seikkailla paikasta toiseen. Ainakin pitää käydä tietenkin Busanissa ja Jejulla, mutta mää kirjottelen paikoista lissää sitten kun oon niissä itse käynyt!

Tässä kartta, siellä on kaupunkeja ja paikkoja.

 

Etelä-Korea (viralliselta nimeltään Korean tasavalta) on verrattain nuori maa. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat miehitti sen, japanilaisten ensin vetäydyttyä sieltä. Neukut teki samat Korean pohjoisosille. Tietenkään näiden kahden aivan eri ideologioita kannattavien porukoiden yhteiselosta ei tullut mitään, eihän se ehtinyt ees alkaakaan vaikka kaikenmaailman kokouksissa yhdistymisestä puhuttiinkin. YK yritti, että järjestetään teille yhteiset vaalit, mutta pohjoisessa ei alettu millekkään. Niinpä etelässä järjestettiin vaalit ihan keskenään ja vaalien jälkeen ilmotettiin Korean tasavalta perustetuksi. Pohjoisen kommarit tietty vastalauseena julisti, että meki perustetaan valtio ja sen nimi on Korean demokraattinen kansantasavalta. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto vetäytyi omiin maihinsa vuonna 1949, jätti pojat kinastelemaan, mutta Koreoiden yhdistymisestä ei ollut tietoakaan. Kummatkin tosin halus yhdistymistä, mutta sopuun ei päästy siitä, että oltaisko kommareita ja demareita.

Sotahan siitä sitten tuli vuonna 1950, kun kumpikaan ei halunnut luopua omasta päätösvallastaan. Kiina ja Neuvostoliitto tuki pohjoista, YK:n vaikutuksen alaisena kaksikymmentä maata etelää (sotaan osallistui pääasiassa jenkit ja britit). Kolme vuotta sodittiin, yli kolme miljoonaa kuoli ja vuonna 1953 sovittiin tulitauosta. Rauhaa ei tänäkään päivänä oo solmittu. Muistona tuosta on suurinpiirtein 38. leveyspiirin kohdalla kulkeva, maailman tarkimmin vartioitu raja (Korean demilitarisoitu vyöheke). Viime vuosina rajalla on ollut vilskettä ja Koreoiden välit on tulehtuneet pahimmoilleen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Tällä hetkellä Etelä-Korean presidenttinä toimii oikeisto-konservatiivisen Saenuri -puolueen edustaja Lee Myung-bak. Sama puolue on myös enemmistönä parlamentissa. E-Koreassa oli vaalit viime vuoden lopulla ja ne voitti, ensikertaa historiassa, nainen. Tää Park Geun-hye kuuluu samaan posseen istuvan presidentin kanssa ja astuu valtaan enskuussa. Se on E-Korean entisen hallitsijan, Park Chung-heen, tytär. Isänsä sai aikaan kaikkea ihmeshittiä ollessaan vallassa ja sitä muistellaan niin hyvällä kuin pahallakin.

Vastapainoksi kerrottakoot, että Pohjois-Korean presidentti on ollut alusta saakka Kim Il-sung, "Ikuinen presidentti". Vallan siirtyessä kuoleman kautta ensin Kim Jong-ilille, sittemmin Kim Jong-unille, näistä käytetään kaikenmaailman muita arvonimiä, mutta pressaa niistä ei koskaan tehdä. Virallisesti johtajan nimike on valtion päämies.



Eiköhän siinä ollut politiikkaa ja tilastoja tarpeeksi tällä kertaa.

Hauskana nippelitietona sanottakoot vielä, että E-Koreassa on kolme tosi yleistä sukunimeä (Kim, Lee ja Park) ja noin joka toinen korealaisista on joku näistä.

Loppuun Korean tasavallan kansallislaulu Aegukga:

Alussa

"Jännittääkö? Miksi ihmeessä Koreaan? Mitä sää aiot tehä siellä? Gangnam Style?"

Oon lähdössä reilun kuukauden päästä yli neljäksi kuukaudeksi vaihto-opiskelemaan Etelä-Koreaan University of Seouliin. Perustin tämän blogin, että voin vastata kaikkiin kysymyksiin ja kertoa mun kuulumisia sitten, kunhan paikanpäälle pääsen.

Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: kyllä jännittää! Asiat alkaa konkretisoitua kun on viisumiasiat, rokotukset ja paperisota kaikenmaailman laitosten kanssa ajankohtaisia. Tajuaa, että lähtö on jo ihan lähellä.

Vastauksena toiseen kysymykseen: siksi että haluan! Jos lähtee vaihtoon niin sillon on sama kerralla mennä Jonnekin Ihan Muualle. Jonnekin kauas, jonnekin minne muuten ei välttämättä pääsis, jonnekin minne ei olis välttämättä järkeä lähteä vain lomamatkalle. Jonnekin, minne oikeesti haluaa. Tärkeimpänä itselle tietenkin oli se, että haluan Etelä-Koreaan. Se kiehtoo ja kiinnostaa, houkuttelee puoleensa 100%.

Vastauksena kolmanteen kysymykseen: äimistellä! Vähän toivottavasti käyn myös koulua. Sitten oon mielissään, ihmettelen maailmaa, ikävöin Nöffiä ja äitiä ja omaa sänkyä. Hengailen muiden vaihtareiden ja toivottavasti paikallistenkin kanssa. Oon oletettavasti vararikossa, mutta alun kauheuden jälkeen onnellinen.

Vastaiskuna neljänteen: kännykkämainos, jonka entinen kämppikseni löysi internetin ihmeellisestä maailmasta herran vuonna 2009 ja jonka takia me molemmat ollaan nyt ihan k-tardeja.






Peace,
Maikki