Gahee kertoi mulle omista lukioajoistaan: sieltä oltiin päivittäin noin aamu kello kahdeksesta ilta kymmeneen. Niin-et-tä-mi-tä-? Joo, opiskelu on tärkeää jos haluaa menestyä ja päästä hyvään yliopistoon, mutta rajansa kaikella. Vapaa-ajan harrastuksiin ei tietenkään lukiolaisilla oo aikaa. Gahee olikin kiinnostunut siitä, onko Suomessa minkälaisia kerhoja kouluissa ja mitä sillä kaikella vapaa-ajalla tehdään, joka jää kuuden tunnin koulupäivän jälkeen käytettäväksi. Koreassahan siis yliopistoissa on kerhoja (eli siis clubeja), jotka tarjoaa jäsenilleen kaikenlaista koulunjälkeistä toimintaa. Itse kuulun täällä Movementary clubiin, joka siis keskittyy elokuviin ja dokumentteihin (niiden tekemiseen ja katseluun). Käsittääkseni lukioissa ei näitä kerhoja ole, koska opiskella täytyy eikä käyttää aikaa turhuuksiin!
Ja mitenkä sinne yliopistoon sitten pääsee?
Siihen on kolme eri väylää.
Ensimmäinen ja tavallisin on suorittaa yleinen pääsykoe. Täällä siis samalla kokeella haetaan joka yliopistoon. Tarkoitus on saada mahdollisimman hyvät pisteet (tai ainakin niin hyvät kuin se yliopisto yleensä vaatii, josta haaveilet). Tuloksien tullessa sitten sillä paperilla haetaan opiskelupaikkaa. Ennakkoon ei siis ilmaista, että mihin haluaa hakea, vaan vasta tulosten saamisen jälkeen.
Toinen väylä on hakea yliopistoon lukion päättökokeen arvosanoilla. Jos oot siis saanut tarpeeksi hyvät arvosanat, se voi riittää. Gahee oli aikoinaan hakenut tähän meidän kouluun suoraan lukiotodistuksella, mutta kertoi että esimerkiksi sen veljen arvosanat ei riittäneet yliopistopaikkaan, joten veljen pitää mennä syksyllä pääsykokeisiin saadakseen paremmat paperit. Huippuyliopistoihin ei varmastikaan lukiotodistus riitä, mutta tää meijän koulu ei ookkaan mikään huippu, vaikka aika suosittu onkin. En oo varma miten tää systeemi toimii, mutta kyllähän Suomessakin voit päästä suoraan yliopistoon, jos oot kirjoittanut tarpeeksi monta ällää.
Ja nyt mulle tuli ajatuskatkos.. Varmasti Gahee kertoi, että on kolmaskin vaihtoehto, mutta nyt ei soita kelloja, että mikä se oli :-D Päivitän myöhemmin kun muistan mistä oli kyse...
Etelä-Koreahan on tunnettu siitä, että nuoret ottaa kokeet liian tosissaan. Joten yliopiston pääsykokeiden aikaan lentoja siirretään ja kaupat avaa ovensa myöhemmin - ettei vaan tulis liikaa melua. Opiskelijat saa mennä kokeisiin taksilla ilmaiseksi ja äidit itkee ja rukoilee. Sitten kun pisteet ei koulupaikkaan riittäkään, saatetaan hyvinkin paeta sitä häpeää ja vitutusta oman käden kautta. Tämä on hullu maa! Lisätietoja kokeesta (CSAT) täältä. Ekana yliopistovuonna onkin sitten lupa ottaa vähän rennommin kuin lukiossa. Monet juhlii ja rellestää koko elämänsä edestä ekana vuonna ja mun mielestä se ei oo yhtään väärin. Jos saa ekaa kertaa kokea vapauden niin siitä pitää silloin ottaa koko ilo irti :-)
Suomessa, tuossa ihanassa hyvinvointivaltiossamme, saahaan olla kiitollisia siitä ettei koulu maksa mitään. Kysyin mitä se maksaa täällä ja aika karua kuultavaa se on. Aloitetaan tästä meidän koulusta: täällä opiskelu on halvinta koko maassa! Tällä hetkellä lukuvuosimaksu on noin 2 000 000 wonia, eli euroiksi pyöristettynä 1400 euroa per lukukausi, eli vuodessa 2800 euroa. Mutta tittidii: jo ehkä ensvuonna tuo summa puolittuu, sillä Seoulin kaupungin uusi kaupunginjohtaja on luvannut UOS:lle lisää rahaa. Kuten tarkimmat saattaa muistaakin aiemmasta postauksestani, meidän koulu on pääosin Seoulin kaupungin rahoittama julkinen koululaitos, joka jo tällä hetkellä saa eniten tukea per oppilas kuin mikään muu yliopisto. Tänne on nykyselläänkin vaikea päästä, niin maksujen pienentämisen jälkeen varmasti vielä vaikeampaa. On ainakin varaa valkata parhaat päältä!
Yleensä tavallisen yliopiston lukukausimaksu on suunnilleen 4 000 000 wonia, eli siis puolet enemmän kuin tässä koulussa tällä hetkellä. Lääkiksien ja muiden tärkeimpien koulujen lukukausimaksut on luokkaa 5 000 000 wonia, eli semmoset kivat reilut 7000 euroa vuodessa. Nyt joku voi aatella, että eihän se lopulta niin palio oo, ei ainakaan verrattuna Jenkki-yliopistojen maksuihin. Mutta ootappa jos perheellä on vaikka kaks tai kolme muksua yhtä aikaa yliopistossa, niin mitenkäs sitten suu pannaan? Tai tärkeämpi kysymys: mitä sinne pannaan? Ja sitte jos koulu on toisessa kaupungissa niin pitää hommata oma asunto etkä nää saa valtiolta ihanaa asumistukea, jne.. Ja rahamääräkään ei toki oo verrannollinen, koska palkkataso on alhaisempi täällä kuin Suomessa. Kallista on elämä. Gahee onkin tosi onnellinen, että pääsi tähän kouluun, koska ensvuonna niiden vanhemmat joutuu maksamaan kahden lapsen lukukausimaksut. Vanhemmat täällä haluaa lapsensa parhaaseen mahdolliseen kouluun, oli hinta mikä tahansa. Vaikka tää ei ookkaan mikään paras koulu, niin kyllä varmasti niin lapsia kuin vanhempiakin huojentaa, ettei tää koulu kyni aivan kaikkea - ainakin tämä esimerkkitapaukseni on onnellinen siitä, että voi päästää omat vanhempansa vähemmällä!
Summa summarum: se, että joutuu välillä kysymään äitiltä muutaman kympin ruokarahaa, ei yhtäkkiä tunnukaan niin kamalalta asialta!
Korealaista koulunkäyntiä.. vai ei?
P.S. Nuo summat on siis Gaheen kertomia ja aloin googlaamaan asiaa ja ainakin englanninkielisillä sivuilla kerrotaan vieläkin korkeammista lukukausimaksuista, ainakin lääkisten ja tärkeimpien opinahjojen (eli siis parhaimpien) suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti