Korealainen ystävällisyys

Korealaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus on samaan aikaan todella mukavaa, mutta myös todella ahistavaa. Karskina suomalaisena on tosi vaikeaa smalltalkata ja hymyillä aina kun tapaa uuden kasvon. Ja vanhojen hyvänpäiväntuttujen kanssa on aina tavatessa sama vaivaantunut tunnelma. Minä en osaa (ja usein en edes halua) aloittaa keskustelua vieraiden ihmisten kanssa tai sellaisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Niinpä en usein haluais edes kommunikoida jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta korealainen yltiöpäinen ystävällisyys vieraita kohtaan pakottaa siihen.

Täällä koululla nämä tavanomaiset lajinsa edustajat on just tuollaisia ja siksi niiden kanssa on aika vaikea jutella, koska ne on vähän nihkeitä ja liian ystävällisiä. Tai siis, tykkään siitä että täällä ihmiset on tosi ystävällisiä ja auttavaisia, mutta semmosten kanssa on tosi vaikeaa jutella mistään normaalista ja olla oma ittensä, koska ei koskaan tiiä jutteleeko ne sulle vaan miellyttämisen halusta vai siksi, että ne oikeesti haluaa jutella sun kanssa ja tutustua suhun. Jotenkin se niiden muuri pitäis saada kaadettua, mutta en mää jaksa smalltalkata niin kauan, että keskustelukumppanin todellinen luonne tulis esiin. En mää haluais väkisin jutella kaikkien kanssa, niinkuin nämä täällä yrittää tehä (tai ne yrittää, jotka ei oo liian ujoja puhuakseen englantia, mutta se onkin jo aihe toiselle kirjoitukselle). Mutta ei täällä kehtaa olla liian suomalainenkaan, sillä se hyvin helposti tulkitaan ylimielisyydeksi ja töykeydeksi. Semmonenhan mää oon, mutta on ihan eri asia olla töykeä täällä kuin Suomessa..

En mää oikeestaan kostu yhtään mitään semmosista "kavereista", joiden kanssa mulla ei oikeesti oo mitään puhuttavaa tai joiden kanssa jutteleminen on kiusaannuttavaa. Mieluummin mää oon oikeesti vaikka yksin kuin sellaisessa seurassa, jossa ei kiinnosta oikeasti olla. Hongin kanssa ollaan tietenkin puhuttu tästä aiheesta ja se sanoo, että mulla täytyy olla se joka aloittaa ns. oikean keskustelun ja pitää sitä yllä niin kauan, että korealaisesta keskustelukumppanista tuntuu hyvältä. Ääh, kauheesti vaivaa!


Kaikeksi onneksi tässä maassa asuu sellaisiakin ihmisiä, joiden seurassa ei tarvi nihkeillä ja joiden seurassa minä, ja se toinen osapuoli, voi olla oma itsensä, ilman mitään typeriä muureja ja esittämistä.


Vai onko jollakin toisenlaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä aiheesta?


P.S. Elkää pitäkö mua ihan täytenä ääliönä vaikken jaksakaan jutella jokaisen smalltalkkaavan korealaisen kanssa!

Tässä vielä viimeaikojen kuulumisia valokuvien merkeissä:

Keskiviikkoillan viettoa Gangnamissa

Iiks! Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen luistimien päällä, jännitys pisti veren kiertämään. Kuvan otti filippiiniläinen vaihtarikaverini Mon!

 

Illan viimeinen drinkki

Hongdae kohteli aivan hyvin perjantai-illan pussikaljoittelijoita

Unelmista totta

Ennen tänne tuloa mulla oli muutama tavoite, mitä haluan tehdä Koreassa ja tässä pari niistä:

tavoite 1: saada paikallisia kavereita.
Tai no, jos on jo yksi tosi hyvä kaveri, niin se riittänee..? Muut paikalliset tuttavuudet on vielä tuttavuuksien tasolla. Tämän hyvän kaverin luona kävin ekaa kertaa kylässä eilen, koska se sai _vihdoin_ viikonloppuna potkittua exänsä pois sen luota asumasta. Vitun vammaset koreaanit, en voi muuta sanoa, mutta en halua alkaa tätä asiaa sen enempää julkisesti ruotimaan. Mutta mukavaa, että nyt kehtaan käyä Hongin kylässä! Muutenkin nähdään melkein joka päivä ja sen mukana päädyn aina kaikkiin jänniin paikkoihin ja seikkailuihin. Tänään mennään jonkun elokuvan kuvauksiin hengailemaan yleisöksi muutaman bändin keikalle.

tavoite 2: nähdä LeeSsang livenä.
Lauantaina se sitten tapahtui ja oon kyllä aika onnellinen, että lähdin! Koko reissu oli aikamoinen seikkailu. Puolen päivän jälkeen lähdin metroasemalle kämpiltä ja eksyin heti matkalla... Tai siis, yleensä käytän eri metristä, mutta nyt päätin kävellä sille toiselle. Virhe! Noh, mutkan kautta pääsin perille ja loppumatka junaillessa meni niinkuin normaaleilla ihmisillä. Menin siis junalla Seoulin naapurikaupunkiin Daejeoniin, joka on noin 1,5miljoonan asukkaan "pikkukaupunki". Tai siis, se tuntui ihan landelta, vaikka asukkaita tosiaan melkein miljoona enemmän kuin Helsingissä ja se on Korean viidenneksi suurin kaupunki. Kukaan ei puhunut englantia ja kadut oli ihan hämäriä.

Ajatuksenani oli aluksi ottaa taksi asemalta keikkapaikalle (Kotra Trade Exhibition Centre), mutta sitten kun mulla olikin aikaa tarpeeksi niin päätin seikkailla ja mennä bussilla. Mulla oli sekä koreaksi että englanniksi ohjeet mitä busseja voi käyttää ja millä pysäkillä pitää jäädä pois. Kaikki ei kuitenkaan ollut ihan helppoa... Otin ensin metron City Hallille ja siellä yritin pähkäillä että kummalle puolelle tietä bussipysäkille pitää tälläytyä. Lopulta kaks tosi mukavaa lukiotyttöä puhui vähän englantia ja osasivat sanoa, että oon oikella pysäkillä ja kannattaa ottaa bussi numero 705. Toinen, se ei-paljon-yhtään englantia puhuva tyttö oli tulossa samaan bussiin ja sitten lopulta halusi kädestä pitäen viedä mut perille saakka. Niin suloista!

Paikan päällä tutustuin toiseen ainoaan ulkkariin koko paikassa, singaporelaiseen Maggieen. Molemmat oltiin tultu Seoulista sinne yksin, niin päätettiin että hengaillaan yhdessä. Ostettiin mulle lippu (joo, mullei ollu vielä ees lippua, koska onnistuttiin Hongin kanssa sössimään mun lipun ostaminen vaikka luultiin, että se onnistui...). Sain hyvän paikan läheltä Maggieta ja voi sitä onnellisuuden ja jännityksen määrää!

Nyt aion kertoa teille todella hämmentävän tapahtuman. Keikalle myytiin siis pelkästään istumapaikkoja, jotka osottautui muovituoleiksi, jotka oli aseteltu nätisti riveihin. Ennen keikkaa ihmiset nätisti siellä omilla paikoillaan istui ja odotteli, kunnes... keikka alkoi, ensimmäinen rivi tarttui tuoliensa reunoista ja siirtyi ihan lavanreunalle. Voitte arvata mitä seuraavaksi tapahtui? Rivi kerrallaan kaikki seurasi ja seurasi noin minuutin kestänyt kaaos. Mulla ja Maggiella nauratti ihan sikana! Onhan se ihan jees, että maksamalla enemmän rahaa, saat hyvän paikan keikalle. Mutta kun ne helekkarin tuolit oli vaan tiellä, kun ei kukaan lopulta niillä istunut! Rahastusta, sanon minä. Lippuja ois voinut myydä paljon enemmän ilman tuoleja ja samaan hintaan kaikki, niinkuin noin niinkuin normaalisti normaalissa maailmassa.

Hyvä idea, mutta ei kuitenkaan...

Itse keikka oli todella siisti. Koreaanit osaa järjestää lavashow'n. LeeSsang soitti kaikkia parhaita biisejään, ei tosin sitä mun kaikista lemppareinta (oli kyllä odotettavissakin). Niin ja kyseessä oli siis yhteiskonsertti korealaisen rokkibändin YB:n kanssa, joten nekin soitti siellä :D Mutta ei ne mua kiinnostanut.. Lopuksi kuitenkin LeeSsang ja YB soitti yhdessä niiden yhteisiä kappaleita ja uusia versioita molempien biiseistä, uudelleen sovitettuina. Se viimeinen tunti oli ehkä paras, koska meininki oli aika kohillaan.

Harmi ettei tästä biisistä löytynyt mitään hyvää videota, mutta audio kertoo kaiken oleellisen myös!

Kokonaisuudessaan koko setti kesti kolme tuntia, jonka jälkeen lähdettiin bussilla juna-asemalle ja tietysti kello oli niin paljon jo, ettei Seoulissa kulkenut enää metrot kun sinne asti päästiin ja jouduin tulemaan taksilla kämpille. Se matka oli hyvin hämmentävä puolituntinen, kun korealainen taksikuski yrittää jutella mun kanssa ja mitä sen puheesta ymmärsin niin jotakin se selitti Korean TV:stä, vaatteista, Dongdaemunista ja naisista.



Loppupäätelmä:
tavoitteita saavutettu, tästä on hyvä jatkaa!

Kasvissyöjänä lihansyöjien maassa

Kaikki sanoo, että koska oon kasvissyöjä, Korea on aivan väärä paikka mulle. Etten tuu saamaan ruokaa mistään, mihin mennään syömään. Elämän täytyy olla niin vaikeaa eikä mun ois kannattanu muuttaa tänne. Oli kyse sitten paikallisista tai muista vaihtareista, vastaanotto mun ruokavalioon on aina sama. Mutta miten oikeesti sekasyöjät voi tietää mistään mitään? Onko ne koskaan yrittäneet saada rafloista kasvisruokaa? Veikkaan että ei.

Suomessa syön harvoin kalaa, mutta mun periaatteita ja ruokailutapoja ei haittaa, jos täällä syödessä ruokaan on livahtanut kalakastiketta. Ongelma vain on se, että se on pahaa! Eli jos kalakastike ei ole ongelma, niin kuin se ei mulle oo niin kauan kuin se ei maistu läpi liian vahvasti, kaikki on hyvin!

Oon nyt ollut täällä kolme viikkoa ja en todellakaan nää nälkää! Oikeestaan joka paikassa mihin oon porukan kanssa tai yksin mennyt syömään, oon aina saanut jotain kasvisruokaa eteeni. Jos ei muuta niin joka paikasta saa ainakin bibimbapia (비빔밥) ja kaikenlisäksi se on hyvää ja halpaa! 

Bibimbap eli mixed rice. Annos sisältää yleensä
riisin lisäksi kasvisraasteita, sieniä, noria, kananmunan ja tulista kastiketta.
Esimerkkiannos 4000wonia eli alle kolme euroa.
Kuvassa lisäksi vieressä pikkulautasilla sidedishejä,
jotka kuuluu hintaan kaikkialla.

Lauantaina olin mun paikallisen parhaan kaverin Hongin kanssa kattomassa butoh-esitystä ja sen jälkeen jäätiin sinne paikkaan juomaan ja syömään niiden esiintyjien ja työntekijöiden kanssa. Tottakai tarjolla oli kaikkea muuta kuin mitä mää kykenen syömään, lähinnä mereneläviä. Mutta sitten kun paikan omistaja kuuli etten syö lihaa enkä kalaa, niin kyllä jostain kaivettiin mulle hyvin äkkiä topokkia, riisiä, salaattia ja naksuja. Ja juomaa mun mukiin kaadettiin kaikenmaailman äyriäistenkin puolesta. Ihania ihmisiä olivat!

Ehkä kaikista kamalin ruokaa koskeva järkytys mulle on täällä ollut korealainen leipä. Se on niin makiaa! En ymmärrä miksi kaikki leipä pitää muuttaa pullaksi laittamalla siihen sokeria. Onneksi samainen kaveri vei mut sunnuntaina saksalaiseen ravintolaan syömään ja sieltä sai pottuja ja oikeaa leipää. Maailma oli taas hetken aikaa vielä parempi paikka :-) Lisäksi vaihtaripojat kerto, että ihan meidän koulun takaportin vieressä on halpa take away -leipäpaikka, jossa saa oikeaa leipää, ilman lisättyä sokeria. Kävin tänään tsekkaamassa sen ja hyvin vähän englantia puhuvien tyttöjen avulla sain tilattua juustokasvislämppärin. Maistui!


Linkkivinkkinä kaikille Seouliin tuleville kasvissyöjille: täältä löytyy kattava lista kasvisruoka- ja kasvisruokaa tarjoilevista paikoista Seoulissa. Oon käynyt testaamassa joitakin näistä paikoista, sillä valinnanvara niissä on suurempi eikä ole pelkoa siitä, että tilatussa ruuassa olisikin lihaa. Lisäksi kasvisruokapaikoissa on usein menut myös englanniksi, sillä asiakaskunta on hyvin kansainvälistä ja useimmat paikat on etniseltä alkuperältään jotain muuta kuin paikallisia. Ja korealaisissa kasvisruokapaikoissa hangulit on vähintäänkin romanisoitu, joka jo helpottaa jos tuntee vähääkään korealaista keittiötä (tavan rafloissa useimmiten menu on vain koreaksi, joka on jo vähän vaikeampi pala purtavaksi jos seurueessa ei ole koreankielen taitajia).

Vaihtoehtoja kasvisruuan suhteen on monia, niinkuin ruokakulttuureita maailmassa: korealaista, intialaista, kiinalaista, lähi-itää ja vähän eurooppalaisia keittiöitäkin. Älkää siis pelätkö, ei täällä nälkään kuole! Ja usseimmiten muunmaalaisissa ravintoloissa on useita kasvisruokavaihtoehtoja, vaikkeivat ne varsinaisesti kasvisruokamestoja oliskaan..

Korealainen ruoka on ihanaa, jos pitää tulisesta ruuasta. Lihan ja kalansyöjille maailma on avoinna, mutta kyllä kasvisruokailijakin täältä löytää paikkansa.


Loppuun vähän asiaankuuluvaa musiikkia:


 


P.S. Jos asuu täällä huudeilla eikä vaikka omista omaa oikeaa keittiötä (niinkuin allekirjoittanut), kotitekoista, (lähi)kasvisruokaa voi tilata oman jääkaappinsa ja mahansa täytteeksi Pumpkinfacelta. En oo vielä testannut, mutta vaikuttaa oikein pätevältä!

Koulu alkoi!

Yritän jotenkin järjestelmällisesti asettaa tuleville postauksille kullekin oman teeman. Se on vaikeaa, koska haluaisin kirjoittaa esim. kaikesta heti!

Voisin aloittaa meijän koulusta ja asuntolasta.
University of Seoul on pääosin Seoulin kaupungin rahoittama yliopisto, jossa opiskelee noin 10 000 opiskelijaa ja vaihto-oppilaita täällä on tällä hetkellä 111 henkeä. UOS on pieni, mutta arvostettu yliopisto. Wikipedia sanoo hämärästi, että UOS on yksi Korean kolmesta parhaasta yliopistosta, jossa ei ole lääketieteellistä opetusta. Tutkailin tuota harhaanjohtavaa väitettä nyt ensimmäistä kertaa tarkemmin ja jonkun globaalin yliopistojen rankkaus-sivuston perusteella University of Seoul on Korean 41. paras yliopisto (41/388). Pelkästään Seoulissa on Wikipedian mukaan 37 eri yliopistoa. Iso kaupunki, iso maa, paljon kouluja.

Rahoitusta opetukseen ja sen laatuun UOS saa per oppilas eniten koko Koreassa, joten ainakin sen perusteella uskoisin tämän olevan aivan hyvä yliopisto. En oo vielä ehtinyt jutella paikallisten opiskelijoiden kanssa siitä, kuinka vaikea tähän kouluun on päästä opiskelemaan, mutta arvelisin että ns. vitun vaikeaa, koska yliopistoon pääseminen täällä on vaikeaa muutenkin. Etelä-Koreahan on kuuluisa siitä, että yliopiston pääsykoetulosten julkistamisen aikaan tapahtuu nuorten keskuudessa paljon itsemurhia. Voitte ehkä arvata miksi?

Oulunseudun ammattikorkea on ainoa suomalainen koulu, jolla on vaihtosopimus UOS:n kanssa, joten turha varmaan kauhean yksityiskohtaisesti koulusta kertoa (oululaiset voi kysellä multa suoraan, jos tänne tuleminen kiinnostaa!).

Welcoming party oli torstaina,
mutta varsinaisesti koulu alkoi vasta maanantaina.

Varsinainen eka koulupäivä oli eilen, joten vielä en osaa sanoa mitään ihmeellistä koulunkäynnistä. Päivitän myöhemmin sitten, että miten kurssit on alkaneet ja mitä vaatimuksia täällä asetetaan. Vaihtareille kuitenkin ollaan rennompia kuin paikallisille, joille asetetaan varmasti aivan toisenlaisia paineita koulumenestyksen saralla. Tilastoissahan Etelä-Korea ja Suomi on kärjessä, kun on laitettu eri maiden koulutusjärjestelmiä järjestykseen. Tuolle paikalle pääsemiseksi varmasti molemmilla mailla on ollut aika erilaiset systeemit..

Kampusaluetta

Kampusaluetta

Loppuun voisin kertoa meidän dormin ihanista säännöistä. Musta tuntuu niinku oisin penska, vaikka ei mulla penskanakaan ollut tämmösiä sääntöjä! Ihmiselle, joka on muuttanut omilleen 15-vuotiaana, ei oikeen mee jakeluun tämmönen holhoaminen.

Vieraita ei saa tuoda asuntolan ulkopuolelta ja asuntolassa asuvat, eri sukupuolta olevat ei saa vierailla toisensa luona (mutta jos on homo, niin sehän ei haittais yhtään!). Juopottelua asuntolassa ei tietenkään sallita eikä useimpia sähkölaitteita (tyyliin lamppu, tietokone ja kännykänlaturi on ainoat, jotka saat omistaa). Ja paras kaikista on tietysti curfew: kotiin ei saa tulla yöllä kello 01-05 välisenä aikana. Se ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että pakko jatkaa bailaamista aamuun asti! Baarit on onneksi täällä auki kuuteen tai seitsemään asti.. Lista epäsallituista asioista on pitkä ja jokaisella laittomuudella on oma pistemääränsä. Sitten kun tulee 10 pistettä täyteen niin lentää pihalle. On myös neljä sääntöä, joiden rikkomisesta lentää pihalle suorilta. Yksi niistä on justiinsakin se, että yöpyy eri sukupuolta olevan huoneessa. Missähän nuo asuntoloissa asuvat pariskunnat pannee?

Ja kaikille k-draman ystäville: ei täällä oikeesti seurustella vuotta ennen kuin edes uskalletaan pitää kädestä kiinni tai pussailla, kyllä nämä nuoret täällä taatusti harrastaa samoja asioita kuin länkkärinuoretkin..



Postin lähettäminen täällä on kuitenkin sallittua. Kirjeet tullee perille (ehkä?!) osotteella:

XXXXXXXX
Room number 305A
University of Seoul International House
90 Jeonnong-dong, Dongdaemun-gu, Seoul 130-743
South Korea
Tel. 010-2186-5082

Kirjoitelkaa!
Ja jos joku haluaa postikortteja/kirjeitä täältä, niin mielelläni kirjoittelen etanapostia sinnepäin  :-)
Viimeinen on siis mun korealainen puhelinnumero, saa soitella myös! (se pitänee ohjeiden mukaan laittaa kirjeessä osoitteen loppuun, hox)

안녕히 계세요
annyeonghi gyeseyo!