tiistai 29. tammikuuta 2013

Mitä vaihtoon lähteminen vaatii?

Lähtö lähestyy!

Ennen lähtöä on pitänyt hoitaa kaikenmaailman asioita, kulkea byrokratian ratakiskoja pitkin ja stressailla. Koska oon minä, niin tietenkään kaikki vaadittavat asiat eivät ole vielä kondiksessa, mutta tiedostan kyllä mitä kaikkea reiluksi neljäksi kuukaudeksi maapallon toiselle puolelle muuttaminen vaatii.

Koska jotkut voivat miettiä, että miten sinne vaihtoon pääsee, niin voisin kertoa lyhyesti tarinan.
Opiskelen Oulun seudun ammattikorkeakoulussa (OAMK) ja koulun kautta on valittavissa iso liuta kouluja ympäri maailman, jos opiskelijavaihtoon halajaa. Suurinosa kouluista on Euroopassa ja niihin pääsee Erasmus -vaihto-ohjelman kautta. Niiden lisäksi Oamkilla on muutamia kouluja eri puolilla Aasiaa, Jenkeissä ja Kanadassa, joiden kanssa on solmittu kahden korkeakoulun välinen sopimus. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että on sovittu että joka lukuvuosi esimerkiksi kolme meidän koulun ja kolme niiden koulun opiskelijaa voi tulla toiseen kouluun opiskelemaan (niinkuin OAMK ja University of Seoul ovat sopineet). Se, että tällainen sopimus on olemassa, ei automaattisesti tarkoita sitä, että joka lukuvuosi kolme tyyppiä lähtisi toiseen kouluun vaihtoon. Itse olen ensimmäinen meidän koulusta, joka lähtee UOS:iin eikä sieltä ole koskaan kukaan tullut meille. Joka kevät ja syksy on kuitenkin mahdollista lähteä, mutta vaihtopaikkaa on haettava vuosi ennen vaihdon alkamista. Niin minäkin tein, eli helmikuussa 2012 ilmoitin koululle, että tuonne on päästävä. Aika pian koulu sitten vastaskin, että fine, mee vaan!

Sitten siinä ollaan vähän hölmistyneenä, että jaa, mennään sitten. Vuosi on todella pitkä aika odottaa, vaikka nyt tuntuukin, että miten se aika menikin niin nopeaa! Keväällä 2012 piti täytellä jotain virallisia papereita, joissa varmistettiiin mun vaihto jne. Sitten odoteltiin taas. Riippuu varmasti ihan kouluista, että miten paljon ja millaisia papereita vaaditaan, mutta koulun kansainvälisistä asioista vastaava tyyppi kyllä pitää huolen ja neuvoo, mitä tehdä ja milloin.

Käytännönjärjestelyt on ihan opiskelijan itsensä vastuulla ja siksi ne stressaavatkin eniten.
Koreaan pääsemistä varten täytyy olla hankittuna ja hoidettuna ainakin:
- viisumi (voi hankkia aikaisintaan 3kk ennen lähtemistä, hakemuksen käsittelyaika 3-5pv. Viisumi haetaan Etelä-Korean suurlähetystöstä, joka sijaitsee Helsingissä ja se maksaa 40 euroa. Vaatii kaikenlaisia liitteitä, lue ohjeet tarkasti)
- vakuutukset (nämä itsellä vielä hankkimatta, pitänee kysyä onko koulu mua vakuuttanut..?)
- rokotukset (Etelä-Koreaan suositellaan hankittavaksi hepatiitti A & B -rokotteet. Harkinnanvarainen rokote on myös japanin aivokuume. Rokotteista lisää tietoa. Reseptin rokotteita varten saa omasta terveyskeskuksesta ja samalla voi varata ajan sen pistämiseen)
- terveystodistus (ainakin UOS vaatii vaihtareilta terveystodistuksen, jossa on ainakin merkintä, ettei tulijalla ole tuberkuloosia. Sellaisen saanee terveyskeskuksesta.)
apurahahakemus (OAMK ja varmasti useimmat muutkin korkeakoulut avustavat opiskelijoitaan, jotka lähtevät vaihtoon. Erasmus-vaihdoissa on aivan omat tukisysteeminsä, joista en tiedä mitään, mutta tällaisissa kahdenvälisissä vaihdoissa koulu tukee lähtijää kustantamalla esimerkiksi lentoliput. Itsellä tuesta jää vähän ekstraa käteen lentolippujen maksamisen jälkeen, mutta ei niillä kauaa juhlita. Varsinkin kun kaikki yllä mainitsemani asiat maksavat myös..)
- luottokortti (helpottaa maksamista. Korealaisen pankkitilin avaaminen vaihtarina voi olla vaikeaa, ainakin mitä internetsiä on uskominen. Eli paikallisen tilin saamisessa voi kestää, joten hyvä olla joku maksuväline. Luottokortin saa omasta pankista, jos on 90opintopistettä suoritettuna!)
- lisäksi opiskelijan täytyy tehdä ilmoitus Kelalle, että aikoo lähteä ulkomaille vaihtoon.


Ennen lähtemistä, ihan mihin tahansa maahan jossa on todella erilainen kulttuuri kuin Suomessa, kannattaa tietty ottaa selvää miten siellä käyttäydytään jne. Kun tämä blogi on all about South Korea, niin vinkki:
vinkkejä KAIKESTA ko. maahan liittyvästä voi löytää kahden Koreassa asuvan kanadalaisen, Simonin ja Martinan, nettisivustolta Eat Your Kimchi. Esimerkiksi kategoria TL;DR on oikein hyvä lähtökohta!

(Simon ja Martina on muutenkin aivan awesome-tyyppejä, kannattaa tutustua! Mun mielestä parasta tietty on, kun ne arvostelee suosituimpia kpop -videoita maanantaisin, mutta on niillä paljonpaljon videoita ja asiaa myös kpop-maailman ulkopuolelta)


En laita mitään kpoppia tähän nyt, vaan viisi asiaa mitä Koreassa ei kannata tehä:




Viikon päästä taas, moimoi!

tiistai 22. tammikuuta 2013

Niin mikä maa?

Useimmat ihmiset ei tiiä oikeestaan mitään Etelä-Koreasta, itsekään en niin paljon kuin ehkä pitäisi. Nyt siis seuraa lyhyt katsaus siihen, millainen maa on kyseessä!


E-Korean väkiluku on noin 48 860 000, josta pääkaupungissa Seoulissa asuu noin neljäsosa porukasta eli 10 582 000 ihmistä.  Siellä on yli kaksi miljoonaa enemmän asukkaita kuin Lontoossa, joka taitaa olla suurin kaupunki, jossa oon tähän mennessä käynyt. Ja nyt siis puhuin Seoulin kaupungista, metropolialueella asuu vielä enemmän porukkaa ja Wikipedia sanoo, että se on maailman kolmanneksi suurin kaupunkialue.

Korean tasavalta on vertailtuna kooltaan aika pieni: 99 720 km2, kun taas Suomi 338 424 km2. Mää ehin siis hyvinkin siellä seikkailla paikasta toiseen. Ainakin pitää käydä tietenkin Busanissa ja Jejulla, mutta mää kirjottelen paikoista lissää sitten kun oon niissä itse käynyt!

Tässä kartta, siellä on kaupunkeja ja paikkoja.
 

Etelä-Korea (viralliselta nimeltään Korean tasavalta) on verrattain nuori maa. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat miehitti sen, japanilaisten ensin vetäydyttyä sieltä. Neukut teki samat Korean pohjoisosille. Tietenkään näiden kahden aivan eri ideologioita kannattavien porukoiden yhteiselosta ei tullut mitään, eihän se ehtinyt ees alkaakaan vaikka kaikenmaailman kokouksissa yhdistymisestä puhuttiinkin. YK yritti, että järjestetään teille yhteiset vaalit, mutta pohjoisessa ei alettu millekkään. Niinpä etelässä järjestettiin vaalit ihan keskenään ja vaalien jälkeen ilmotettiin Korean tasavalta perustetuksi. Pohjoisen kommarit tietty vastalauseena julisti, että meki perustetaan valtio ja sen nimi on Korean demokraattinen kansantasavalta. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto vetäytyi omiin maihinsa vuonna 1949, jätti pojat kinastelemaan, mutta Koreoiden yhdistymisestä ei ollut tietoakaan. Kummatkin tosin halus yhdistymistä, mutta sopuun ei päästy siitä, että oltaisko kommareita ja demareita.

Sotahan siitä sitten tuli vuonna 1950, kun kumpikaan ei halunnut luopua omasta päätösvallastaan. Kiina ja Neuvostoliitto tuki pohjoista, YK:n vaikutuksen alaisena kaksikymmentä maata etelää (sotaan osallistui pääasiassa jenkit ja britit). Kolme vuotta sodittiin, yli kolme miljoonaa kuoli ja vuonna 1953 sovittiin tulitauosta. Rauhaa ei tänäkään päivänä oo solmittu. Muistona tuosta on suurinpiirtein 38. leveyspiirin kohdalla kulkeva, maailman tarkimmin vartioitu raja (Korean demilitarisoitu vyöheke). Viime vuosina rajalla on ollut vilskettä ja Koreoiden välit on tulehtuneet pahimmoilleen. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Tällä hetkellä Etelä-Korean presidenttinä toimii oikeisto-konservatiivisen Saenuri -puolueen edustaja Lee Myung-bak. Sama puolue on myös enemmistönä parlamentissa. E-Koreassa oli vaalit viime vuoden lopulla ja ne voitti, ensikertaa historiassa, nainen. Tää Park Geun-hye kuuluu samaan posseen istuvan presidentin kanssa ja astuu valtaan enskuussa. Se on E-Korean entisen hallitsijan, Park Chung-heen, tytär. Isänsä sai aikaan kaikkea ihmeshittiä ollessaan vallassa ja sitä muistellaan niin hyvällä kuin pahallakin.

Vastapainoksi kerrottakoot, että Pohjois-Korean presidentti on ollut alusta saakka Kim Il-sung, "Ikuinen presidentti". Vallan siirtyessä kuoleman kautta ensin Kim Jong-ilille, sittemmin Kim Jong-unille, näistä käytetään kaikenmaailman muita arvonimiä, mutta pressaa niistä ei koskaan tehdä. Virallisesti johtajan nimike on valtion päämies.



Eiköhän siinä ollut politiikkaa ja tilastoja tarpeeksi tällä kertaa.

Hauskana nippelitietona sanottakoot vielä, että E-Koreassa on kolme tosi yleistä sukunimeä (Kim, Lee ja Park) ja noin joka toinen korealaisista on joku näistä.


Loppuun Korean tasavallan kansallislaulu Aegukga:

tiistai 15. tammikuuta 2013

Alussa

"Jännittääkö? Miksi ihmeessä Koreaan? Mitä sää aiot tehä siellä? Gangnam Style?"

Oon lähdössä reilun kuukauden päästä yli neljäksi kuukaudeksi vaihto-opiskelemaan Etelä-Koreaan University of Seouliin. Perustin tämän blogin, että voin vastata kaikkiin kysymyksiin ja kertoa mun kuulumisia sitten, kunhan paikanpäälle pääsen.

Vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: kyllä jännittää! Asiat alkaa konkretisoitua kun on viisumiasiat, rokotukset ja paperisota kaikenmaailman laitosten kanssa ajankohtaisia. Tajuaa, että lähtö on jo ihan lähellä.

Vastauksena toiseen kysymykseen: siksi että haluan! Jos lähtee vaihtoon niin sillon on sama kerralla mennä Jonnekin Ihan Muualle. Jonnekin kauas, jonnekin minne muuten ei välttämättä pääsis, jonnekin minne ei olis välttämättä järkeä lähteä vain lomamatkalle. Jonnekin, minne oikeesti haluaa. Tärkeimpänä itselle tietenkin oli se, että haluan Etelä-Koreaan. Se kiehtoo ja kiinnostaa, houkuttelee puoleensa 100%.

Vastauksena kolmanteen kysymykseen: äimistellä! Vähän toivottavasti käyn myös koulua. Sitten oon mielissään, ihmettelen maailmaa, ikävöin Nöffiä ja äitiä ja omaa sänkyä. Hengailen muiden vaihtareiden ja toivottavasti paikallistenkin kanssa. Oon oletettavasti vararikossa, mutta alun kauheuden jälkeen onnellinen.

Vastaiskuna neljänteen: kännykkämainos, jonka entinen kämppikseni löysi internetin ihmeellisestä maailmasta herran vuonna 2009 ja jonka takia me molemmat ollaan nyt ihan k-tardeja.






Peace,
Maikki