Korealainen ystävällisyys

Korealaisten ystävällisyys ja kohteliaisuus on samaan aikaan todella mukavaa, mutta myös todella ahistavaa. Karskina suomalaisena on tosi vaikeaa smalltalkata ja hymyillä aina kun tapaa uuden kasvon. Ja vanhojen hyvänpäiväntuttujen kanssa on aina tavatessa sama vaivaantunut tunnelma. Minä en osaa (ja usein en edes halua) aloittaa keskustelua vieraiden ihmisten kanssa tai sellaisten kanssa, joiden kanssa mulla ei ole mitään yhteistä. Niinpä en usein haluais edes kommunikoida jokaisen vastaantulijan kanssa, mutta korealainen yltiöpäinen ystävällisyys vieraita kohtaan pakottaa siihen.

Täällä koululla nämä tavanomaiset lajinsa edustajat on just tuollaisia ja siksi niiden kanssa on aika vaikea jutella, koska ne on vähän nihkeitä ja liian ystävällisiä. Tai siis, tykkään siitä että täällä ihmiset on tosi ystävällisiä ja auttavaisia, mutta semmosten kanssa on tosi vaikeaa jutella mistään normaalista ja olla oma ittensä, koska ei koskaan tiiä jutteleeko ne sulle vaan miellyttämisen halusta vai siksi, että ne oikeesti haluaa jutella sun kanssa ja tutustua suhun. Jotenkin se niiden muuri pitäis saada kaadettua, mutta en mää jaksa smalltalkata niin kauan, että keskustelukumppanin todellinen luonne tulis esiin. En mää haluais väkisin jutella kaikkien kanssa, niinkuin nämä täällä yrittää tehä (tai ne yrittää, jotka ei oo liian ujoja puhuakseen englantia, mutta se onkin jo aihe toiselle kirjoitukselle). Mutta ei täällä kehtaa olla liian suomalainenkaan, sillä se hyvin helposti tulkitaan ylimielisyydeksi ja töykeydeksi. Semmonenhan mää oon, mutta on ihan eri asia olla töykeä täällä kuin Suomessa..

En mää oikeestaan kostu yhtään mitään semmosista "kavereista", joiden kanssa mulla ei oikeesti oo mitään puhuttavaa tai joiden kanssa jutteleminen on kiusaannuttavaa. Mieluummin mää oon oikeesti vaikka yksin kuin sellaisessa seurassa, jossa ei kiinnosta oikeasti olla. Hongin kanssa ollaan tietenkin puhuttu tästä aiheesta ja se sanoo, että mulla täytyy olla se joka aloittaa ns. oikean keskustelun ja pitää sitä yllä niin kauan, että korealaisesta keskustelukumppanista tuntuu hyvältä. Ääh, kauheesti vaivaa!


Kaikeksi onneksi tässä maassa asuu sellaisiakin ihmisiä, joiden seurassa ei tarvi nihkeillä ja joiden seurassa minä, ja se toinen osapuoli, voi olla oma itsensä, ilman mitään typeriä muureja ja esittämistä.


Vai onko jollakin toisenlaisia kokemuksia ja ajatuksia tästä aiheesta?


P.S. Elkää pitäkö mua ihan täytenä ääliönä vaikken jaksakaan jutella jokaisen smalltalkkaavan korealaisen kanssa!

Tässä vielä viimeaikojen kuulumisia valokuvien merkeissä:

Keskiviikkoillan viettoa Gangnamissa

Iiks! Noin kymmenen vuoden tauon jälkeen luistimien päällä, jännitys pisti veren kiertämään. Kuvan otti filippiiniläinen vaihtarikaverini Mon!

 

Illan viimeinen drinkki

Hongdae kohteli aivan hyvin perjantai-illan pussikaljoittelijoita